Hyppää pääsisältöön

Koulupojat jätkien jäljillä

Uittotyömailla tarvittiin työvoimaa ja sotavuosina jätkien jäljille joutuivat naisten lisäksi koulupojatkin. Näin puuteollisuuden rattaat pyörivät sodasta huolimatta.

Pohjois-Karjalan uittoyhdistyksen erottelutyömaalla eri puolilta maata värvätyt koulupojat hoitivat ammattijätkien ottein koko uiton, kuten vuonna 1945 kuvattu filmi osoittaa.

”Uittoränneillä tukit ja pinotavara on eroteltava toisistaan samalla tarkkuudella kuin taivaan portilla, jossa Pyhä Pietari erottelee lampaat toiseen ja vuohipukit toiseen karsinaan.”

”Ei tarvita kalanmaksaöljyä ruokahalun kiihokkeeksi, sillä ruoka maistuu raskaan työn lomassa muutenkin.”

Uitto olikin edullinen tapa raakapuun kuljetukseen. Uitto ja metsätyöt tarjosivat myös hyviä ansiomahdollisuuksia, mutta työ oli raskasta.

Miltei jokaisessa Suomen joessa on joskus uitettu puuta. Sittemmin jokiuitto kävi kannattamattomaksi. Nykyään Suomessa uitetaan puutavaraa vain järvissä. Viimeiset jokiuitot tehtiin Iijoella ja Kemijoella 1980-luvun lopulla.


Virtain Enonkoskella muisteltiin tukinuittoa kesällä 1987. Entiset tukkimiehet Kalle Mettänen, Kalle Riipinen ja Niilo Vartiamäki kertovat, millaista työ 1930-luvulla oli.

Perinnepiirin miehet rakentavat kosken partaalle tukkilautan. Näemme, miten hevosvetoinen vorokki käytännössä toimi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto