Hyppää pääsisältöön

Aino Ackté: Faust - Jalokiviaaria

Sopraano Aino Ackté (1876–1944) oli yksi 1900-luvun alun suomalaisen oopperataiteen uranuurtajista ja merkittävä kansainvälisen uran tehnyt oopperadiiva. Acktén esiintyminen Pariisin Suuressa Oopperassa 1897 Faustissa oli menestys, ja hänet kiinnitettiin Pariisiin kuudeksi vuodeksi. Ohessa kuullaan oopperan 3. näytöksen Jalokiviaaria (Ah! Je ris de me voir) levytettynä Pariisissa 1905.

Aino Ackté oli huomattava kulttuuripersoona, joka ajoi suomalaisen kulttuurin asiaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 hän oli aktiivisesti järjestämässä suomalaisen musiikin konsertteja. Vuonna 1911 Ackté oli mukana perustamassa Suomalaista oopperaa, mutta riitaantui ja lähti. Vuosina 1912–1916 ja 1930 hän järjesti kesäisin oopperajuhlia Savonlinnaan.

Margaretan rooli Gounod´n Faustissa oli pitkään Acktén ohjelmistossa. Oopperan 3. näytöksen Jalokiviaaria (Ah! Je ris de me voir) hän levytti neljä eri kertaa. Pariisissa Fonotipialle äänitetyssä vuoden 1905 versiossa laulajatar kuuluttaa alussa itse: "Faust: L´air des bijoux, chante´ par madame Aino Ackté" (vapaasti suomennettuna: "Faust: Jalokiviaaria, laulaa rouva Aino Ackté").

Tietolaatikko

Aino Ackté (oik. Achté) syntyi 23.4.1876 Helsingissä. Vanhemmat mezzosopraano Emmy Achté ja säveltäjä-kapellimestari Lorenz Nikolai Achté opettivat 1880-luvulla perustamassaan Helsingin lukkari- ja urkurikoulussa.

Varhaisimman laulunopetuksen Ackté sai äidiltään. Ensikonsertin hän piti 17-vuotiaana. 1894 hänet hyväksyttiin opiskelemaan laulua Pariisin konservatorioon Edmond Duvernoyn johdolla. Kolme vuotta myöhemmin hän debytoi Pariisin Suuressa oopperassa Margaretan roolissa Charles Gounod´n Faustissa.

Menestyksekäs debyytti johti kuuden vuoden kiinnitykseen (1897-1903). Monien lyyristen roolien lisäksi Ackté lauloi myös dramaattisia osia muun muassa Wagnerin oopperoissa (Tannhäuser, Lohengrin). Vuodet 1904-06 Ackté oli kiinnitettynä New Yorkin Metropolitan-oopperaan ja myöhemmin Lontoon Covent Gardeniin. Merkittävimpänä roolityönään laulajatar piti Richard Straussin Salome-oopperan nimiosaa. Roolista tuli hänelle lähes pakkomielle, joka sai täyttymyksensä 1910 Covent Gardenissa sir Thomas Beechamin johdolla.

Kansainvälisen uransa Ackté lopetti jo 1913, mutta esiintyi vielä kotimaassa. Jäähyväisnäytäntö Suomalaisessa oopperassa oli vasta 1920 Giacomo Puccinin Toscassa, joskin hän vielä 54-vuotiaana 1930 lauloi viimeisillä järjestämillään Savonlinnan oopperajuhlilla Madetojan Pohjalaisissa nuoren Liisan osan, tosin erityispyynnöstä.

Aktiivisen oopperauransa aikana Ackté piti myös runsaasti soolokonsertteja ympäri Suomea. Levytyksiä hän teki noin kymmenen vuoden ajan 1902-13, mutta pääpaino oli 1900-luvun alussa, jolloin hän oli vielä Pariisin Suuren oopperan tähti.

Laulajanuransa jälkeen Ackté toimi laulupedagogina, vahvana kulttuurivaikuttajana ja vuodet 1938-39 myös Suomalaisen oopperan johtajana.

Aino Ackté kuoli haimasyöpään 68-vuotiaana 8.8.1944 Vihdin Nummelassa.

Teksti: Johanna Nuorivaara

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto