Hyppää pääsisältöön

Aino Ackté: Faust - Jalokiviaaria

Sopraano Aino Ackté (1876–1944) oli yksi 1900-luvun alun suomalaisen oopperataiteen uranuurtajista ja merkittävä kansainvälisen uran tehnyt oopperadiiva. Acktén esiintyminen Pariisin Suuressa Oopperassa 1897 Faustissa oli menestys, ja hänet kiinnitettiin Pariisiin kuudeksi vuodeksi. Ohessa kuullaan oopperan 3. näytöksen Jalokiviaaria (Ah! Je ris de me voir) levytettynä Pariisissa 1905.

Aino Ackté oli huomattava kulttuuripersoona, joka ajoi suomalaisen kulttuurin asiaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 hän oli aktiivisesti järjestämässä suomalaisen musiikin konsertteja. Vuonna 1911 Ackté oli mukana perustamassa Suomalaista oopperaa, mutta riitaantui ja lähti. Vuosina 1912–1916 ja 1930 hän järjesti kesäisin oopperajuhlia Savonlinnaan.

Margaretan rooli Gounod´n Faustissa oli pitkään Acktén ohjelmistossa. Oopperan 3. näytöksen Jalokiviaaria (Ah! Je ris de me voir) hän levytti neljä eri kertaa. Pariisissa Fonotipialle äänitetyssä vuoden 1905 versiossa laulajatar kuuluttaa alussa itse: "Faust: L´air des bijoux, chante´ par madame Aino Ackté" (vapaasti suomennettuna: "Faust: Jalokiviaaria, laulaa rouva Aino Ackté").

Tietolaatikko

Aino Ackté (oik. Achté) syntyi 23.4.1876 Helsingissä. Vanhemmat mezzosopraano Emmy Achté ja säveltäjä-kapellimestari Lorenz Nikolai Achté opettivat 1880-luvulla perustamassaan Helsingin lukkari- ja urkurikoulussa.

Varhaisimman laulunopetuksen Ackté sai äidiltään. Ensikonsertin hän piti 17-vuotiaana. 1894 hänet hyväksyttiin opiskelemaan laulua Pariisin konservatorioon Edmond Duvernoyn johdolla. Kolme vuotta myöhemmin hän debytoi Pariisin Suuressa oopperassa Margaretan roolissa Charles Gounod´n Faustissa.

Menestyksekäs debyytti johti kuuden vuoden kiinnitykseen (1897-1903). Monien lyyristen roolien lisäksi Ackté lauloi myös dramaattisia osia muun muassa Wagnerin oopperoissa (Tannhäuser, Lohengrin). Vuodet 1904-06 Ackté oli kiinnitettynä New Yorkin Metropolitan-oopperaan ja myöhemmin Lontoon Covent Gardeniin. Merkittävimpänä roolityönään laulajatar piti Richard Straussin Salome-oopperan nimiosaa. Roolista tuli hänelle lähes pakkomielle, joka sai täyttymyksensä 1910 Covent Gardenissa sir Thomas Beechamin johdolla.

Kansainvälisen uransa Ackté lopetti jo 1913, mutta esiintyi vielä kotimaassa. Jäähyväisnäytäntö Suomalaisessa oopperassa oli vasta 1920 Giacomo Puccinin Toscassa, joskin hän vielä 54-vuotiaana 1930 lauloi viimeisillä järjestämillään Savonlinnan oopperajuhlilla Madetojan Pohjalaisissa nuoren Liisan osan, tosin erityispyynnöstä.

Aktiivisen oopperauransa aikana Ackté piti myös runsaasti soolokonsertteja ympäri Suomea. Levytyksiä hän teki noin kymmenen vuoden ajan 1902-13, mutta pääpaino oli 1900-luvun alussa, jolloin hän oli vielä Pariisin Suuren oopperan tähti.

Laulajanuransa jälkeen Ackté toimi laulupedagogina, vahvana kulttuurivaikuttajana ja vuodet 1938-39 myös Suomalaisen oopperan johtajana.

Aino Ackté kuoli haimasyöpään 68-vuotiaana 8.8.1944 Vihdin Nummelassa.

Teksti: Johanna Nuorivaara

Kommentit
  • Nakkipiirakkaa vai poron peräsuolta? – Testaa, oletko kokkina kuin Jaakko Kolmonen vai Makupalojen parivaljakko!

    Testaa, minkälainen kokki olet.

    Oletko tavallinen kotikokki vai etsitkö jatkuvasi uusia ruokalajeja ja tapoja laittaa ruokaa? Pidätkö ruoanlaitossa tärkeämpänä rentoa meininkiä vai onko terveellisyys kaiken A ja O? Valitse kysymyksistä itseäsi kuvaavin vaihtoehto ja näet, oletko kuin Makupalojen Timo ja Janne, peruskokki vai peräti Jaakko Kolmonen! Nappaa alta reseptit!

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Nakkipiirakkaa vai poron peräsuolta? – Testaa, oletko kokkina kuin Jaakko Kolmonen vai Makupalojen parivaljakko!

    Testaa, minkälainen kokki olet.

    Oletko tavallinen kotikokki vai etsitkö jatkuvasi uusia ruokalajeja ja tapoja laittaa ruokaa? Pidätkö ruoanlaitossa tärkeämpänä rentoa meininkiä vai onko terveellisyys kaiken A ja O? Valitse kysymyksistä itseäsi kuvaavin vaihtoehto ja näet, oletko kuin Makupalojen Timo ja Janne, peruskokki vai peräti Jaakko Kolmonen! Nappaa alta reseptit!

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.