Hyppää pääsisältöön

Alma Kuula: Tuijotin tulehen kauan

Sopraano Alma Kuula (1884-1941), säveltäjä Toivo Kuulan puoliso, tuli tunnetuksi ennen muuta miehensä laulujen syvällisenä tulkitsijana.

Säveltäjä kuoli traagisesti sisällisodan jälkimainingeissa toukokuussa 1918, jonka jälkeen Alma Kuula teki kaikkensa, että hänen edesmenneen miehensä musiikki jäisi elämään ja tulisi tunnetuksi.

Laulajattaren päiväkirjan vuosilta 1901-1919 julkaisi hänen tyttärensä Sinikka Kuula-Marttinen vuonna 1968 nimellä "Virta venhettä vie".

Alma Kuula levytti muutamia miehensä Toivo Kuulan yksinlauluja 1930-luvulla. "Tuijotin tulehen kauan - op.2/2" on sävelletty 1907 ja omistettu Alma Kuulalle (tuolloin vielä Silventoinen). Äänitys on tehty 31.7.1937 His Master´s Voice –levymerkille ja säestäjänä toimii Martti Similä.

Tietolaatikko

Alma Johanna Silventoinen syntyi Pietarissa 5.2.1884. Hänen isänsä oli hopeaseppä. Perheessä oli viisi lasta, joista kaksi, Alma ja Oili (Siikaniemi) ryhtyivät laulajattariksi. Helsingin suomalaisen tyttölyseon jälkeen Alma Kuula siirtyi opiskelemaan musiikkia Helsingin Musiikkiopistoon (1903-08). Aluksi pääaineena oli pianonsoitto, mutta säveltäjä-kapellimestari Armas Järnefeltin suosituksesta se vaihtui lauluopintoihin Abraham Ojanperän ja Alexandra Ahngerin johdolla.

Jo opiskeluaikoinaan Alma Kuula tutustui tulevaan puolisoonsa Toivo Kuulaan. Vuonna 1907 säveltäjä omisti yksinlaulunsa "Tuijotin tulehen kauan" Alma Kuulalle, joka esitti sen sekä musiikkiopiston kevätnäytteissä että säveltäjän ensimmäisessä sävellyskonsertissa. He pitivät opiskeluvuosinaan myös yhteisiä konsertteja ympäri maata, muun muassa Lappeenrannassa ja Helsingissä.

Kotimaisten opintojensa jälkeen Kuula jatkoi opintojaan ulkomailla, ensin Milanossa Mathilde Riccin oppilaana (1908-09) ja sitten Pariisissa M. Duquennen oppilaana (1909-10). Palattuaan Suomeen, hän lähti laajalle kotimaan konserttikiertueelle, joka ulottui aina Pietariin asti. Ensikonserttinsa hän piti vasta vuonna 1911.

Kuula oli suosittu konsertti- ja oratoriolaulaja. Kotimaisten konserttien lisäksi hän esiintyi ulkomailla: Unkarissa, Italiassa, Baltian maissa, Saksassa ja muissa Pohjoismaissa. Toivo Kuulan yksinlaulujen ohella hän tuli tunnetuksi aikansa modernin suomalaisen laulutaiteen esittäjänä.

Suurin osa Toivo Kuulan laulumusiikista oli sävelletty Alma Kuulaa varten. Yksinlaulujen lisäksi hän esitti soolo-osuuksia Kuulan laajemmissakin vokaaliteoksissa. Yhteiset konsertit säveltäjän kanssa jatkuivat omien solistikonserttien ja oratoriotehtävien rinnalla. Pariskunta solmi avioliiton 1914, mutta Alma Kuula jäi leskeksi jo 1918.

1910- ja 1920- luvuilla Kuula teki vielä opintomatkoja ulkomaille. Milanossa hän oli Michele Wigleyn oppilaana 1913-14, Berliinissä Hertha Dehmlowin oppilaana 1922 ja Roomassa Regina Pacinin oppilaana 1928 yhdessä sisarensa Oili Siikaniemen kanssa.

Laulajattaren terveys oli epävakaa jo 1930-luvulta alkaen, jolloin hän vähensi esiintymisiään ja keskittyi opetustyöhön. Hän toimi laulunopettajana sekä yksityisesti että Helsingin Sivistysjärjestöjen Kansankonservatoriossa (1929-41). Keväällä 1941 hän piti soolokonsertin Helsingissä säestäjänään oma tyttärensä Sinikka Kuula-Marttinen. Lokakuussa 1941 oli tarkoitus pitää vielä konsertti Lappeenrannassa, mutta Alma Kuula kuoli sydänkohtaukseen matkalla konserttinsa harjoituksiin 8.10.1941.

Teksti: Johanna Nuorivaara

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto