Hyppää pääsisältöön

Eino Rautavaara: Kasakan laulu

Baritoni Eino Rautavaara (1876-1939), säveltäjä Einojuhani Rautavaaran isä, oli yksi Suomalaisen oopperan perustajista vuonna 1911.

Muut viisihenkisen perustajaryhmän jäsenet olivat: Edvard Fazer, Oskar Merikanto, Wäinö Sola ja William Hammar. Aino Ackté oli mukana aivan alussa, mutta riitaantui kollegoidensa kanssa ja lähti.

Eino Rautavaaran levytykset ajoittuvat aikavälille 1905-09. Hän levytti pääasiassa kotimaista ohjelmistoa, Sibeliusta, Melartinia, Merikantoa ja kansanlauluja.

Klinowskyn "Kasakan laulu" on poikkeuksellisesti ulkomaista alkuperää oleva käännöskappale. Laulajan hovisäestäjänä toimii Oskar Merikanto. Äänitys on tehty Helsingissä Gramophone-yhtiölle syksyllä 1906.

Tietolaatikko

Eino Rautavaara syntyi Ilmajoella 14.3.1876. Nimismiehen poika hankki koulutuksensa Raahen porvari- ja kauppakoulussa ja ehti ennen ammattilaulajaksi ryhtymistään toimia pankkivirkailijana ja konttoristina. Porvarillisen ammattinsa ohella Rautavaara harrasti laulua vakavasti, esiintyi solistina Suomen Laulun ulkomaankiertueilla ja piti soolokonsertteja.

Harrastajasta tuli ammattilainen Helsingissä alkaneiden lauluopintojen jatkuessa ulkomailla: Roomassa, Berliinissä, Pariisissa ja Milanossa. Kansainvälinen ura ei kuitenkaan houkutellut, joten Rautavaara palasi Suomeen oman oopperamme tähtibaritoniksi.

Kiinnitys kesti vuodesta 1911 vuoteen 1923. Kuitenkin jo ennen vakituisen oopperan perustamista Rautavaara oli lujittanut asemansa osana suomalaista oopperatoimintaa. Hän lauloi oopperauransa aikana kaikki keskeiset baritoniroolit.

Erityisen merkittäväksi Rautavaara nousi ajan uusien kotimaisten oopperoiden rooleissa. Esimerkiksi mainittakoon Merikannon Elinan surmassa Klaus Kurjen rooli, Armas Launiksen Kullervon nimiosa ja Melartinin Aino-oopperassa Väinön suuri rooli.

Oopperatyön lisäksi Rautavaara piti aktiivisesti soolokonsertteja ympäri Suomea. Hän oli hyvä ja kekseliäs tulkitsija, jolla oli notkea ja miehekäs baritoniääni. Roolihenkilöt olivat hyvin viimeisteltyjä ja esiintyminen hienostunutta ja pienieleistä.

Vuodesta 1912 kuolemaansa saakka Rautavaara toimi Helsingin Kallion kirkon kanttorina. Hän oli myös laulunopettajana Helsingin Kirkkomusiikkiopistossa. Jätettyään oopperan 1923, kirkkomusiikista tuli hänen taiteensa keskeisin sisältö niin laulajana kuin kuoronjohtajanakin.

Eino Rautavaara kuoli Helsingissä 7.8.1939.

Teksti: Johanna Nuorivaara