Nuorena kuollut Helge Lindberg (1887-1928) oli aikanaan maailmalla tunnetuimpia suomalaisia laulajia.
Tietolaatikko
Helge Igor Lindberg syntyi vuonna 1887. Lindbergin isä oli tie- ja vesirakennushallituksen yli-insinööri. Hän opiskeli alkujaan Helsingin musiikkiopistossa viulunsoittoa, mutta innostui sitten laulamiseen niin kiihkeästi, että jätti koulunsa kesken ja matkusti 19-vuotiaana Wieniin opiskelemaan laulua H. Schinkelin johdolla. Hän perehtyi opettajansa johdolla erityisesti vanhaan musiikkiin, ja matkusti sitten Italiaan täydentämään opintojaan.
Lauluopintojen ohella Lindberg opiskeli myös kuvanveistoa. Toisin kuin useimmat muut aikansa suomalaiset laulajat, hän ei tähdännyt koskaan oopperalavalle, vaan keskittyi konserttilaulajan uraan.
Lindberg antoi ensikonserttinsa Helsingissä varsin keskinkertaisin arvosteluin, ja jatkoi sitten uraansa Keski-Euroopassa. Vuonna 1917 hän suoritti varsinaisen läpimurtonsa Wienissä ja toimi sen jälkeen laulunopettajana pääosin Stuttgartissa ja Wienissä.
Helge Lindbergin ohjelmisto ulottui Bachista ja Händelistä Mahleriin ja Schönbergiin. Suomalaisista säveltäjistä hän suosi erityisesti Yrjö Kilpisen lauluja.
Lindberg antoi 1920-luvun alkupuolella eri puolilla Eurooppaa satoja konsertteja Kosti Vehasen säestämänä ja vieraili myös Helsingissä konsertoimassa vuonna 1922, tällä kertaa suurella menestyksellä.
Vuonna 1928 Lindberg oli juuri allekirjoittanut sopimuksen konserttimatkasta Yhdysvaltoihin, kun hän kuoli keuhkokuumeeseen Wienissä.
Laulajana Lindberg ei tavoitellut oopperalaulajien soinnillista loistoa, vaan loi mielellään vaikutelman luonnonäänestä. Esitysten takana oli kuitenkin erittäin tarkkaan hiottu tekniikka, joka teki mahdolliseksi mm. eri tyyppisen vibraton käytön saman laulun eri kohdissa.
Myös tekstien tulkinta oli loppuun saakka viimeisteltyä. Vanhaa musiikkia varten Lindberg kehitti hengitystekniikan, joka salli pitkien fraasien esittämisen yhdellä hengenvedolla.
Lindbergin koko levytuotanto koostuu kymmenestä kappaleesta, jotka levytettiin Berliinissä vuonna 1925 Polyphon -levymerkille. Levyt on tehty akustisesti (ilman mikrofonia), mutta ne antavat rajoituksistaan huolimatta hyvän kuvan laulajan äärimmilleen hiotusta tekniikasta.
Näytteenä G.F. Händelin säveltämä "Froh lacht die Brust mir" saksaksi laulettuna. Tuntematon pianisti säestää.
Teksti: Pekka Gronow
