Hyppää pääsisältöön

Hjalmar Frey: Per svinaherde

Bassobaritoni Hjalmar Frey (1856-1913) oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia laulajia.

Tietolaatikko

Hjalmar Frey syntyi Viipurissa 28. marraskuuta 1856. Hänen isänsä oli tunnettu lakimies ja poliitikko, joka toimi porvarissäädyn puheenjohtajana valtiopäivillä. Pojastakin piti tulla lakimies, ja Frey kirjoittautui tässä tarkoituksessa Helsingin yliopistoon. Lauluharrastus vei hänet kuitenkin pian mukaansa.

Frey oli vuonna 1878 perustetun Muntra Musikanter -kuoron perustajajäsen ja lauloi soolo-osuuksia kuoron ulkomaanmatkoilla. Menestyksen innoittamana hän matkusti Milanoon opiskelemaan laulua Francesco Lampertin ja Silvia della Vallen johdolla, ja sai ensimmäisen kiinnityksensä Triesten oopperaan vuonna 1881. Frey oli myös mukana pienessä osassa Donizettin jälkeenjääneen oopperan "Il duca d´Alba" kantaesityksessä Roomassa 1882.

Vuonna 1885 Frey sai kiinnityksen Pietarin keisarilliseen Mariinski-teatteriin, ja viipyikin siellä kaksikymmentä vuotta. Hänen ensiesiintymisensä oli 15.11.1885 Erakkona "Taika-ampujassa". Vakituisen kiinnityksen myötä hän sai keisarillisen hovioopperalaulajan arvon.

Freyn muita rooleja olivat mm. Gremin "Eugen Oneginissa", Surin "Patarouvassa", Veronan herttua "Romeossa ja Juliassa", Zuniga "Carmenissa" ja Bartolo "Sevillan parturissa". Oopperan loma-aikoina hän teki omia kiertueita. Myös Suomen sanomalehdistöstä löytyy näiltä vuosilta sadoittain uutisia ja arvosteluja Freyn konserteista.

Frey lauloi Helsingissä Aino Acktén kanssa Kajanuksen johtamassa Lohengrinissa. Kesäaikoina hän oli säännöllinen vieras Maarianhaminassa ja muilla kylpyläpaikkakunnilla.

Frey oli myös ahkera levylaulaja. Hän teki vuosina 1903-1909 yli sata levytystä neljälle eri levy-yhtiölle. Ohjelmisto koostui suomalaisista, ruotsalaisista, venäläisistä ja saksalaisista lauluista. Keskeisiä oopperaroolejaan Frey ei valitettavasti tallentanut levylle: hänen ainoa varsinainen oopperatallenteensa oli venäjäksi laulettu Rigoletton kvartetto.

Vuonna 1905 Freyn kiinnitys Mariinski-teatteriin päättyi. Hän matkusti ystävänsä ja säestäjänsä Eduard Weidenbruckin kanssa Berliiniin ja antoi siellä vuonna 1907 pohjoismaisen ohjelmiston varaan rakennetun konsertin.

Seuraavana vuonna Frey palasi Suomeen. Hänet valittiin Helsingin Nikolainkirkon kanttoriksi, jota virkaa hän hoiti kuolemaansa asti. Viranhoitonsa ohella Frey jatkoi ahkerasti esiintymisiä, ja huhtikuussa 1910 hän oli Arvid Stålarmin roolissa Selim Palmgrenin "Daniel Hjortin" kantaesityksessä Turussa.

Hjalmar Frey kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 11.1.1913 vuokra-asunnossaan Helsingin Liisankadulla. Perunkirjoituksesta käy ilmi, että keisarillisen hovioopperalaulajan tuloista ei ollut jäänyt penniäkään säästöön. Teekannin, vaatteiden ja 35 solmion lisäksi käteistä oli kymmenen markkaa, velkoja 16 000 markkaa silloista rahaa.

Frey on suomalaisen musiikin historiassa jäänyt 1900-luvun alussa esiin nousseen suomenkielisen laulajasukupolven varjoon. Itsenäisessä Suomessa "keisarillinen hovioopperalaulaja" ei ollut enää mikään ansio. Osa hänen tekemistään levyistä on edelleen hukassa.

Frey oli kuitenkin ennen Kim Borgia ainoa kansainvälisesti tunnettu miespuolinen suomalainen oopperalaulaja, ja hänen levytyksensä - vaikka ne onkin tehty vasta hänen uransa laskuvaiheessa - osoittavat hänen olleen vanhaa italialaista laulajakoulua edustanut ilmeikäs bassobaritoni.

Frey teki vuosina 1903-1909 yli sata levytystä neljälle eri levy-yhtiölle. Hänen levytuotantonsa käsitti mm. Sibeliuksen, Järnefeltin, Schubertin ja Rubinsteinin lauluja.

"Per svinaherde" on ruotsalainen kansanlaulu, jota Frey mielellään esitti konserttiensa ylimääräisenä numerona. Levytys on tehty Gramophone-yhtiölle Pietarissa vuonna 1903.

Teksti: Pekka Gronow

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto