Hyppää pääsisältöön

Ida Ekman: Largo

Sopraano Ida Ekman (1875-1942) oli yksi 1900-luvun vaihteen suomalaisen musiikkielämän nousukauden edustajista.

Tietolaatikko

Ida Paulina Morduch syntyi Helsingissä 22.4.1875. Lauluopinnot hän aloitti Helsingin musiikkiopistossa 1891 Abraham Ojanperän johdolla. Tarina kertoo, että Ojanperä löysi laulajattaren oppilaakseen sattumalta kuullessaan tämän laulavan avoimen ikkunan ääressä.

1892-95 opinnot jatkuivat apurahan turvin Wienissä Pauline Luccan johdolla. Tuona aikana laulajatar otti käyttöönsä taiteilijanimen Ida Morny, mutta luopui siitä avioituessaan 1895 opiskelutoverinsa pianisti-kapellimestari Karl Ekmanin (1869-1947) kanssa.

Ekman kokeili taitojaan myös oopperassa. Hänellä oli kiinnitys Nürnbergin kaupunginteatteriin näytäntövuodeksi 1896-97, mutta ooppera ei kuitenkaan ollut hänen ominta alaansa.

Ekman omistautui yksinlaululle ja konserttikiertueille, mutta sisällytti ooppera-aarioita konserttiohjelmistoonsa ja teki joskus satunnaisia vierailuja oopperanäyttämöille. Uusi valtion apuraha mahdollisti vielä yhden opintomatkan 1898-99, tällä kertaa Pariisiin Eugenie Colonnen oppilaaksi.

1900-luvun alussa Ekman oli maineensa huipulla. Hän teki laajoja konserttikiertueita puolisonsa kanssa Keski-Euroopassa, Pohjoismaissa ja Suomessa. Ekman esiintyi Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 yhdessä Aino Ackten ja Maikki Järnefeltin kanssa, lauloi niin Richard Straussille kuin Johannes Brahmsillekin ja teki konserttikiertueen yhdessä Edvard Griegin kanssa.

Ekman oli ensimmäinen laulajatar, joka konsertoi yksinomaan Jean Sibeliuksen yksinlauluista koostuvalla ohjelmistolla. Sibelius omisti hänelle useita laulujaan ja oli sitä mieltä, että Ekman oli ainoa kotimainen laulajatar, joka oli sisäistänyt hänen musiikkinsa niin, ettei sortunut ylitulkintoihin, kuten joidenkin laulajattarien kohdalla saattoi tapahtua.

1910 ja -20 –lukujen taitteessa Ekman lopetti aktiivisen laulajanuransa ja siirtyi kokonaan opetustyöhön. Jo vuodesta 1912 lähtien hän järjesti säännöllisesti oppilaskonsertteja, joiden tuotto luovutettiin hänen perustamalleen säätiölle kotimaisten taiteilijoiden tukemiseksi.

Ida Ekman kuoli Helsingissä 14.4.1942.

Ekman teki kansainvälisen uran sielukkaana ja hienostuneena lied-laulajana. Aktiiviuransa jälkeen hän toimi arvostettuna laulupedagogina.

Levylaulajana Ida Ekman teki lyhyen mutta edustavan uran 1904-08. Hän levytti Sibeliusta, muita koti- ja ulkomaisia laulusäveltäjiä, kansanlauluja ja ooppera-aarioita.

"Largo (Frondi tenere e belle – Ombra mai fu)" on resitatiivi ja aaria Georg Friedrich Händelin oopperan Serse (Xerxes) 1. näytöksestä. Äänitys on tehty Helsingissä 1904. Säestäjänä on todennäköisesti Ida Ekmanin puoliso Karl Ekman.

Teksti: Johanna Nuorivaara

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto