Hyppää pääsisältöön

Irma Tervani: Kevätlaulu

Aino Acktén 11 vuotta nuorempi sisar Irma Tervani (1887-1936) teki loisteliaan uran Dresdenin hovioopperassa.

Tietolaatikko

Irma Tervani (oik. Achté) syntyi 4.6.1887. Hänen vanhempansa Emmy Achte ja Lorenz Nikolai Achte toimivat opettajina perustamassaan Helsingin lukkari- ja urkurikoulussa. Varhaisimman lauluopetuksensa Irma Tervani saikin sisarensa tavoin äidiltään. Hän jatkoi opintojaan Ruotsissa parin vuoden ajan, kunnes siirtyi äitinsä suosituksesta ja yhä sisarensa jalanjälkiä seuraten Pariisin Konservatorioon Edmond Duvernoyn oppilaaksi 1904-06.

Konservatorion antama loppuarvosana ei ollut yhtä hyvä kuin aikanaan Aino–sisaren saavuttama "paras", joten kaikkinaiseen sisarvertailuun kyllästyneenä pikkusisko lähti Pariisista luomaan omaa itsenäistä uraa taiteilijanimellä Irma Tervani. Hän suuntasi Dresdeniin. Sopimus kiinnityksestä Dresdenin hovioopperaan solmittiin vuonna 1908. Tervani debytoi menestyksekkäästi Camille Saint-Saensin oopperassa Simson ja Delila. Seuraavana vuonna hän oli mukana Richard Straussin Elektra –oopperan kantaesityksessä.

Tervani teki vierailuja myös muilla Saksan oopperanäyttämöillä. Kuuluisimpia lienevät hänen vierailunsa Frankfurt am Mainin oopperassa 1910 ja 1912 Carmenin nimiroolissa vastanäyttelijänään Enrico Caruso. Roolityö Carmenina oli tulkinnaltaan poikkeuksellisen intensiivinen sekä äänellisesti että näyttämöllisesti. Onnistuneesta työstä sateli runsaasti kiitosta ja aina vain lisää vahvoja rooleja.

Tervani esiintyi jo mainittujen oopperoiden lisäksi muun muassa Gluckin Orfeuksessa, Verdin Trubaduurissa ja Aidassa, Straussin Ruusuritarissa ja Wagnerin oopperoiden altto-osissa. Suomessa hän vieraili 1910 Kansallisteatterin näyttämöllä laulamassa Kirsti Flemingin osan Oskar Merikannon Elinan surma –oopperan kantaesityksessä. Vuonna 1912 esitettiin samaisella näyttämöllä Kotimaisen oopperan toimesta Georges Bizet´n Carmen, jonka nimiroolissa vieraili itseoikeutetusti Tervani.

Oopperatyön ohella Tervani esiintyi myös konserttilaulajana. Hän vieraili konserttikiertueilla Saksan ja Suomen lisäksi muun muassa Skandinaviassa, Romaniassa ja Belgiassa. Aino Ackté järjesti omalla vaikutusvallallaan monia esiintymismahdollisuuksia sisarelleen, mutta Tervani yleensä torjui tämänkaltaiset järjestelyt. Perhesyihin vedoten hän kieltäytyi myös vuonna 1917 esiintymiskiertueesta Yhdysvaltoihin.

Vuonna 1930 Tervani teki yhden viimeisimmistä roolisuorituksistaan esiintymällä Savonlinnassa Aino Acktén järjestämillä oopperajuhlilla Leevi Madetojan Pohjalaisia –oopperan Maijana. Dresdenin hovioopperasta hän vetäytyi 1932 ja muutti perheensä kanssa Berliiniin.

Irma Tervani kuoli 49-vuotiaana 29.10.1936 Berliinissä.

Tervanilla oli dramaattinen, orvokinväriseksi ja sellosointuiseksi luonnehdittu alttoääni. Ihmisenä hän oli temperamenttinen ja ailahteleva, mutta ehdottomasti esikuvista ja muiden ihmisten mielipiteistä vapaa oman tiensä kulkija.

Tervani oli naimisissa vuodesta 1916 lähtien saksalaisen teatterijohtaja Paul Wiecken kanssa. Heillä oli kaksi lasta.

Irma Tervani lauloi koko uransa aikana vain neljä kappaletta äänilevylle. Gramophone –levymerkille tehdyt äänitykset ovat vuodelta 1906, jolloin hän ei vielä ollut Dresdenin hovioopperan tähti.

"Kevätlaulu op.58/4" on Oskar Merikannon sävellys Eino Leinon runoon. Säveltäjä itse toimii säestäjänä.

Teksti: Johanna Nuorivaara

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.