Hyppää pääsisältöön

Jenny Spennert: Fåfäng onskan

Sopraano Jenny Spennert (1879-1950) oli yksi 1900-luvun alkuvuosikymmenten kansainvälisistä laulajattaristamme.

Tietolaatikko

Jenny Juliana Spennert syntyi Helsingissä 9.1.1879. Hänen isänsä oli satula- ja vaunuseppä. Porvariskodin lapsena Jenny kävi tyttökoulun. Isän kuoltua vauras perhe köyhtyi ja nuori Spennert pääsi töihin Ruotsalaiseen teatteriin näyttelijäksi. Hän oli lapsuudessaan harrastanut tanssia ja osasi laulaa – eli omasi siis hyvät edellytykset näyttämölle.

Nuorena näyttelijättärenä solmittu, eroon päättynyt avioliitto kariutti Spennertin etenemistoiveet teatteriuralla ja aiheutti yleistä paheksuntaa 1900-luvun alun Helsingin ilmapiirissä. Elantonsa ansaitakseen Spennert siirtyi Helsingin Seurahuoneelle varieteetähdeksi. Hän menestyi niin hyvin, että saattoi lähteä ansaitsemillaan rahoilla Pariisiin.

Pariisissa Jenny Spennert pääsi esiintymään sekä Marigny-varieteehen että Casino de Paris´hin. Hän lauloi suomalaisia kansanlauluja pukeutuneena siniseen Aino-pukuun ja itseään kitaralla säestäen. Tällaista eksotiikkaa mainostettiin Pariisin kaduilla tekstillä "La cigale finlandaise" (suomalainen heinäsirkka).

Ulkomaista varietee-elämää kesti muutaman vuoden, mutta esiintymisten ohella Spennert ehti myös opiskella laulua sekä Pariisissa, Saksassa että Lontoossa. Hän valmisteli ulkomailla itselleen konserttiohjelmiston, jonka kanssa palasi Suomeen antamaan ensikonsertin tammikuussa 1907. Paluumatkalla Spennert poikkesi kuitenkin vielä Pietarissa esiintymässä sikäläisessä varieteessa.

Ensikonsertin jälkeen Spennert jatkoi opintojaan Pariisissa, tällä kertaa oopperaohjelmiston parissa. Hän sai opettajakseen Pariisin Suuren oopperan entisen johtajan, Pierre Gailhardin. Gailhard järjesti Spennertille myös koe-esiintymisen Monte Carlon oopperaan, jonne laulajatar saikin kiinnityksen vuodesta 1910 alkaen. Hän lauloi muun muassa Desdemonan osan Verdin oopperassa Otello sekä Wagner-rooleja.

Menestyksen myötä Spennertille tarjottiin viisivuotista sopimusta New Yorkin Metropolitan-oopperaan. Hän hylkäsi jo allekirjoittamansa sopimuksen lääkärintodistukseen vedoten, vaikka todellisuudessa kyse oli rakkaussyistä. Seuraavana vuonna (1911) Spennert jatkoi vielä Monte Carlossa, mutta pääsi esiintymään myös Pariisin Suureen oopperaan ja Berliinin Komische Operiin.

Syksyllä 1911 Spennert palasi Suomeen laajalle konserttikiertueelle. Helmikuussa 1912 hän esiintyi Suomalaisessa oopperassa Gounod´n Faustin Margaretana. Helsingistä matka jatkui Tukholmaan konsertoimaan. Sikäläiset konsertit poikivat kiinnityksen Tukholman Kuninkaalliseen teatteriin Massenet´n Thaisin nimiosaan.

Ensimmäinen maailmansota ja laulajatarta panettelevat juorut saivat Spennertin luopumaan kansainvälisen uransa jatkamisesta Tukholman kiinnityksen jälkeen. Hän vetäytyi kokonaan julkisuudesta. Vasta noin 30 vuotta myöhemmin, liki 69-vuotiaana Spennert palasi takaisin julkisuuteen laulamaan.

Spennert ryhtyi pitämään laulelmakonsertteja George de Godzinskyn orkesterin säestämänä Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa 1940-luvun jälkipuoliskolla. Menestys innoitti häntä puhumaan "iloisesta kostosta", jolla hän sai maksettua kalavelkansa kaikille vanhoille panetteluille ja juoruille.

Jenny Spennert kuoli Helsingissä 26.7.1950.

Spennert aloitti erikoisen uransa varieteetähtenä, jatkoi kansainvälisenä oopperadiivana ja lopetti julkiset esiintymisensä 1910-luvulla kuin veitsellä leikaten, mutta palasi takaisin noin 30 vuotta myöhemmin laulamaan täysille saleille. Hänen elämäkertansa "Elämäni ja taiteilijaurani" ilmestyi 1945 Raoul af Hällströmin toimittamana.

Jenny Spennert teki kaikki levytyksensä vuosina 1913-14 Pathe ja Gramophone –levymerkeille. Hän levytti pääasiassa suomalaisia kansanlauluja, jonkin verran Sibeliusta, Merikantoa ja muita suomalaisia laulusäveltäjiä ja vain muutamia ulkomaisten säveltäjien lauluja.

Karl Collanin yksinlaulu "Fåfäng önskan (Otaliga vågor vandra)" J. L Runebergin sanoihin oli yksi Spennertin suosituimmista lauluista. Äänitys on vuodelta 1913 ja tehty Gramophone –levymerkille. Säestäjä on tuntematon.

Teksti: Johanna Nuorivaara

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • Muotihuumeita, matematiikan vaikeutta ja Tallinnan yöelämän saatananpalvojia – Nuorten uutisissa kaikki aiheet olivat "in"

    Nuorten uutisia esitettiin televisiossa vuosina 1993–1997

    Vuosina 1993–1997 televisiossa esitetty nuorten uutis- ja ajankohtaisohjelma N.Y.T. NYT – Nuorten uutiset toi tv-vastaanottimiin nuorten ilmiöitä laidasta laitaan sekä käsitteli niitä omalla suorasukaisella tyylillään. Ohjelman ankkureina toimivat toimittajat Heli Koskela ja Jani Juntunen.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto