Hyppää pääsisältöön

Lea Piltti: Yön kuningattaren aaria

Koloratuurisopraano Lea Piltin (1904-1982) kansainvälinen opperalaulajattaren ura on loisteliaimpia mitä suomalainen taiteilija on luonut.

Tietolaatikko

Lea Maire Piltti syntyi 2.1.1904 Rautjärvellä. Vanhemmat olivat kansakoulunopettajia. Kouluvuotensa Piltti vietti Turussa. 16-vuotiaana hän aloitti laulutunnit Anna Hagelstamin johdolla. Vanhempiensa vaatimuksesta Piltti hankki itselleen "kunnon ammatin" ja opiskeli Jyväskylän Seminaarissa nsakoulunopettajaksi. Ammattiaan hän ei kuitenkaan koskaan harjoittanut päivääkään, vaan jatkoi lauluopintojaan ja tähtäsi määrätietoisesti laulajattareksi.

Menestyksekkään ensikonserttinsa Piltti piti 1926 ja pian sen jälleen oli vuorossa oopperadebyytti Suomalaisessa oopperassa Leo Delibes´n Lakmessa. Lauluopinnot jatkuivat ulkomailla 1920-luvun lopussa. Pariisissa Pilttiä opetti Gabriele Ritter-Ciampi ja Berliinissä sekä Olga Eisner että Hertha Dehmlow.

Ensimmäisen oopperakiinnityksensä Piltti sai Königsbergin oopperaan 1930 ja tästä hänen uransa lähti varsinaiseen nousuun. Hänellä oli lyhyet kiinnitykset vielä Danzigin Kaupunginteatteriin ja armstadtin Lahdestheateriin kunnes vuonna 1935 hänet kiinnitettiin neljäksi vuodeksi arvostettuun Weimarin Deutsches Nationaltheateriin.

Weimarista käsin Piltti vieraili Dresdenin ja Münchenin oopperoissa sekä Berliinin Valtionoopperassa. Berliinissä hän esiintyi lähinnä Mozartin oopperoissa, joista Taikahuilun Yön kuningattaren rooli oli erityisen loistelias ja toi kutsun vierailla myös Salzburgissa.

Vuonna 1939 Piltti kiinnitettiin Wienin Valtionoopperan ensimmäiseksi koloratuurisopraanoksi. Hän jatkoi silti yhä vierailujaan Berliinin Valtionoopperaan ja muihin Euroopan oopperataloihin.

Suomessa Pilttiä ei juuri oopperanäyttämöllä kuultu. Hän vieraili uransa aikana vain muutamia kertoja Suomalaisessa oopperassa. Kotimaassa Piltti toimi pääasiassa konsertti- ja oratoriolaulajana. Hän esiintyi vuosia jokavuotisen Bachin Matteuspassion sopraanosolistina.

Piltin kansainvälistä arvostusta kuvaa hyvin, että säveltäjä Richard Strauss kutsui hänet 75-vuotisjuhlakonserttinsa solistiksi esittämään erittäin vaikeaa Zerbinettan aariaa oopperastaan Ariadne auf Naxos. Konsertti radioitiin ympäri maailmaa. Muutenkin Piltti esiintyi runsaasti radiossa sekä ulkomailla että kotimaassa. Yhteistyö Straussin kanssa jatkui, ja viimeisen kerran he esiintyivät yhdessä 1942 kun Piltti lauloi Straussin yksinlauluja säveltäjän itsensä toimiessa säestäjänä. Laulut tallennettiin myös äänilevylle.

Piltti levytti melko runsaasti; lähinnä ooppera-aarioita (esim. Taikahuilu, Rigoletto, Ariadne auf Naxos, Gianni Schicci) ja yksinlauluja, mutta oli mukana myös muun muassa Mozartin Ryöstö seraljista –kokonaisäänityksessä vuodelta 1936.

Suomeen Piltti palasi sodan pakottamana 1943. Hän teki kuitenkin vielä lukuisia vierailuja ulkomaille, aina Yhdysvaltoihin asti. Vuodesta 1949 Piltti toimi laulupedagogina sekä yksityisesti, että Lahden, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Turun musiikkiopistoissa. Uransa aikana hän esiintyi noin viidessäkymmenessä oopperaroolissa ja yli 2000 konsertissa. Jäähyväiskonserttinsa Piltti piti 1961.

Lea Piltti kuoli 5.2.1982 Helsingissä ja hänet on haudattu Kuopioon.

1930- ja 1940 –luvuilla Euroopassa esiintynyt Piltti tunnustettiin yhdeksi aikansa johtavista koloratuurisopraanoista. Toinen maailmansota pakotti laulajattaren palaamaan Suomeen, mutta hän jatkoi uraansa tehden ulkomaisia vierailuja. Vuodesta 1949 Piltti toimi laulupedagogina. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1974.

Yksi Lea Piltin levytetyistä ooppera-aarioista on "Yön kuningattaren aaria (Der Hölle Rache kocht in meinem Herzen)" Mozartin Taikahuilu-oopperan 2. näytöksestä. Levytys on tehty Saksassa, Leipzigissä, noin 1936-37. Laulajatarta säestää Leipzigin radio-orkesteri.

Teksti: Johanna Nuorivaara

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto