Hyppää pääsisältöön

Maikki Järnefelt-Palmgren: Meine liebe ist grün

Sopraano Maikki Järnefelt-Palmgren (1871-1929) oli 1900-luvun alkuvuosikymmenten suurimpia suomalaisen laulutaiteen edustajia ja merkittävä pedagogi.

Tietolaatikko

Maikki (Maria) Pakarinen syntyi Joensuussa 26.8.1871. Musikaalisen ja kultturellin perheen isä oli menestyvä kauppias, joten vanhemmat saattoivat tukea taloudellisesti lastensa taiteellisia taipumuksia. Opinnot Helsingin musiikkiopistossa tapahtuivat Abraham Ojanperän johdolla.

Järnefelt-Palmgrenin ensikonsertti oli vuonna 1890. Senaatin myöntämän apurahan turvin laulajatar jatkoi opintojaan Pariisissa Mathilde Marchesin johdolla ja myöhemmin Saksassa opettajanaan Julius Hey.

Oopperan saralla Järnefelt-Palmgren tuli tunnetuksi valovoimaisena Wagner-laulajana. Hänellä oli useita kiinnityksiä Saksan eri oopperoissa (Breslau, Berliinin Kroll-ooppera, Magdeburg ja Düsseldorf). Järnefelt-Palmgren yritti pariinkin otteeseen päästä laulamaan Bayreuthin Wagner-juhlille, mutta sopivia rooleja ei ollut tarjolla. Sen sijaan hän järjesti yhdessä ensimmäisen puolisonsa, säveltäjä-kapellimestari Armas Järnefeltin, ja Edvard Fazerin kanssa ensimmäiset Wagnerin oopperoiden kokonaisesitykset Suomessa 1904-06 (Tannhäuser, Valkyria ja Lentävä Hollantilainen).

Wagnerin oopperat veivät Järnefelt-Palmgrenin myös Italiaan, missä hän loi uraa taiteilijanimellä Maria Campoferro. Hän esiintyi Torinon ja Riminin oopperoissa, mutta ei yrityksistä huolimatta päässyt koskaan laulamaan Milanon La Scalaan. Vähitellen oopperaura vaihtuikin laajoihin konserttikiertueisiin ympäri Eurooppaa.

1910 Järnefelt-Palmgren avioitui säveltäjä-pianisti Selim Palmgrenin kanssa. Pariskunta asettui Turkuun. Järnefelt-Palmgren sai itseoikeutetusti naispääosan Selim Palmgrenin uudessa oopperassa Daniel Hjort (1910).

1920-luvun alussa Palmgrenit viettivät viisi vuotta Yhdysvalloissa. Selim Palmgren toimi sävellyksen professorina Eastman School of Musicissa Rochesterissa ja Järnefelt-Palmgren teki konserttikiertueita ja jatkoi jo Suomessa aloittamaansa laulupedagogin tointa.

1929 laulajatar harjoitteli Turun tuomiokirkossa miehensä säveltämää Turun 700-vuotisjuhlakantaatin Turun lilja soolo-osuutta ja sai kesken kenraaliharjoitusten äkillisen aivoverenvuodon.

Maikki Järnefelt-Palmgren kuoli 4.7.1929 57-vuotiaana.

Järnefelt-Palmgren (o.s. Pakarinen) koulutti kokonaisen sukupolven uusia laulajattaria ja julkaisi opetuksensa tueksi kaksi oppikirjaa: "Laulutaiteen opas" ja "Jokapäiväiset lauluharjoitukseni".

Laulajattaren molemmat puolisot, sekä Armas Järnefelt että Selim Palmgren sävelsivät runsaasti ohjelmistoa Maikki Järnefelt-Palmgrenille ja toimivat hänen säestäjinään. Hän oli vahva ja eläytyvä tulkitsija jopa liioitteluun saakka ja hänellä oli poikkeuksellisen laaja ohjelmisto aarioista ja liedeistä aina kansanlaulusovituksiin asti.

Maikki Järnefelt-Palmgren levytti runsaasti kotimaista laulumusiikkia: Järnefeltiä, Sibeliusta, Merikantoa, Palmgrenia ja kansanlauluja. Levytyksiä hän teki kahteen otteeseen; ensin 1900-luvun alussa ja uudelleen 1920-luvulla.

Johannes Brahmsin yksinlaulu "op.63/5 Meine Liebe ist grün" Felix Schumannin sanoihin edustaa laulajattaren harvalukuisia ulkomaisten laulujen äänityksiä. Levytys on tehty Tukholmassa lokakuussa 1904 ja säestäjänä toimii Armas Järnefelt.

Teksti: Johanna Nuorivaara

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto