Hyppää pääsisältöön

Oiva Soini: Merellä

Baritoni Oiva Soinilla (1893-1971) oli pitkäaikainen kiinnitys Suomalaiseen oopperaan. Laulajakautensa jälkeen hän toimi saman laitoksen johtajana.

Tietolaatikko

Oiva Sigurd Soini oli pohjalainen. Hän syntyi Lapualla 21.1.1893. Isä oli kansakoulunopettaja. Isältään Soini sai myös varhaisimman musiikillisen opetuksensa. Lapsuudessaan hän soitti urkuja ja lauloi kuorossa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän opiskeli 1911-14 Helsingin lukkari- ja urkurikoulussa tarkoituksenaan ryhtyä ammattiurkuriksi. Opinnot jatkuivat Helsingin musiikkiopistossa. Opetusohjelmaan kuului pianonsoitto Ernst Lingon johdolla, urkujensoitto Oskar Merikannon oppilaana ja lauluopinnot Axel von Kothenin johdolla. Yhtäaikaa konservatorio-opintojensa kanssa Soini opiskeli myös yliopistossa ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1917.

Samana tapahtumarikkaana vuonna Soini pääsi Helsingin Saksalaisen kirkon urkuriksi ja päätti laulunopettajansa kehotuksesta ryhtyä ammattilaulajaksi. Ulkomaiset opinnot Berliinissä 1918-20 tapahtuivat Johannes Messchaertin johdolla. Kotimainen oopperadebyytti oli vuonna 1921 Richard Wagnerin Tanhäuser-oopperan Wolframin roolissa. Menestyksekäs debyytti johti kiinnitykseen, joka jatkui aina vuoteen 1952 asti. Soini jatkoi 1920-luvulla vielä ulkomaisia opintojaan (Tukholma, Pariisi, Milano) ja vietti yhden näytäntövuoden (1927-28) Nürnbergin oopperan solistikunnassa.

Vuodet 1931-39 Oiva Soini hoiti Helsingin konservatorion ensimmäisen laulunopettajan tointa ja siirtyi sitten uuteen Sibelius-akatemiaan yksinlaulun professoriksi. Tässä virassa hän toimi aina vuoteen 1963 asti. Laitoksen oopperaosaston johtaja hänestä tuli 1954. Oopperauransa Soini ajatteli katkaista jo 1938, mutta seuraavana vuonna hänelle tarjottiinkin yllättäen oopperan johtajan virkaa. Sota-aika oli vaikea, mutta Soini hoiti vuoteen 1952 kestäneen johtajakautensa menestyksellä. Ooppera teki hänen kaudellaan kiertueen Skandinaviaan ja tarjosi klassisen ohjelmiston ohella myös uutta ja modernia oopperaa.

Äänityypiltään Oiva Soini oli lähinnä lyyrinen baritoni. Hän lauloi yli 80 keskeistä baritoniroolia, joista mainittakoon Wolframin lisäksi Madetojan Pohjalaisten Jussi, Verdin Rigoletton ja Mozartin Don Giovannin nimiosat sekä Musorgskin Boris Godunov. Hän esiintyi myös konsertti- ja oratoriolaulajana sekä orkesterikonserttien solistina. Varsinainen menestys oli Yrjö Kilpisen yksinlauluista koottu soolokonsertti 1928.

Oiva Soini kuoli 20.5.1971.

Soini opetti myös sekä Helsingin konservatoriossa että Sibelius-akatemiassa, jossa hän toimi sekä yksinlaulun professorina että oopperaosaston johtajana. Pääasiassa Soini lauloi kotimaassa, mutta teki myös ulkomaisia vierailuja. 1920-luvulla hänellä oli kolme elokuvaosaa.

Äänilevyjä Soini teki 1928-30. Hän lauloi levylle pääasiassa suomalaisia yksinlauluja, kansanlauluja ja hengellistä musiikkia.

Oiva Soini lienee tunnetuin dramaattisesta tulkinnastaan Oskar Merikannon "Merellä" -kappaleesta. Tämä äänitys on tehty Helsingissä 1930 His Master´s Voice –levymerkille.

Teksti: Johanna Nuorivaara

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto