Hyppää pääsisältöön

Sopraano Alma Kuula tuli tunnetuksi ennen muuta puolisonsa Toivo Kuulan laulujen tulkitsijana

Toivo ja Alma Kuula 1914
Alma Kuula Toivo ja Alma Kuula 1914 Kuva: Museovirasto/Historian kuvakokoelma Alma Kuula

Sopraano Alma Kuula (1884–1941), säveltäjä Toivo Kuulan puoliso, tuli tunnetuksi ennen muuta miehensä laulujen syvällisenä tulkitsijana.

Alma Kuula syntyi 1884 Pietarissa ja oli Pekka ja Henrika Silventoisen esikoinen. Alma opiskeli musiikkia eri pituisina aikoina Milanossa, Roomassa ja Berliinissä ja piti myös konsertteja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän avioitui säveltäjä Toivo Kuulan kanssa 1914.

Alma Kuula piti päiväkirjaa vuodesta 1901 lähtien aina Toivo Kuulan kuoleman jälkeiseen vuoteen asti. Hänen tyttärensä Sinikka Kuula-Marttinen julkaisi nämä päiväkirjat vuonna 1968 nimellä Virta venhettä vie.

Kuula-Marttinen kirjoittaa esipuheessa, että Alma Kuulan äänenväri oli lyyrillinen sopraano, jonka hän pystyi tarvittaessa nostamaan hyvinkin dramaattiseksi. Tätä ominaisuutta hänen mukaansa vaadittiinkin muun muassa Toivo Kuulan suurempimuotoisten yksi- ja orkesterilaulujen esittämisessä.

Säveltäjä kuoli traagisesti sisällisodan jälkimainingeissa toukokuussa 1918, jonka jälkeen Alma Kuula teki kaikkensa, että hänen edesmenneen miehensä musiikki jäisi elämään ja tulisi tunnetuksi.

Alma Kuula levytti muutamia miehensä Toivo Kuulan yksinlauluja 1930-luvulla.


Tuijotin tulehen kauan - op.2/2 on sävelletty 1907 ja omistettu Alma Silventoiselle. Äänitys on tehty 31.7.1937 His Master´s Voice –levymerkille ja säestäjänä toimii Martti Similä.


Purjein kuutamolla on sävelletty 1917. Kuulan sävellykseen sanat on tehnyt Kalle Vuokoski. Sopraano Alma Kuulaa säestää pianolla Martti Similä. Esitys on äänitetty 31.7. 1937.

Lauantai-ilta–yksinlaulun sanat on Kuulan sävellykseen tehnyt Lauri Pohjanpää. Sävellysvuosi on 1913 ja Alma Kuulaa säestää pianolla Martti Similä. Äänitetty Kööpenhaminassa 31. heinäkuuta 1937.

Teksti: Sirpa Jegorow

Lähde: Alma Kuula: Virta venhettä vie. Päiväkirja vuosilta 1901–1919. Toimittanut Sinikka Kuula-Marttinen. WSOY 1968.

Tietolaatikko

Alma Johanna Silventoinen syntyi Pietarissa 5.2.1884. Hänen isänsä oli hopeaseppä. Perheessä oli viisi lasta, joista kaksi, Alma ja Oili (Siikaniemi) ryhtyivät laulajattariksi. Helsingin suomalaisen tyttölyseon jälkeen Alma Kuula siirtyi opiskelemaan musiikkia Helsingin Musiikkiopistoon (1903-08). Aluksi pääaineena oli pianonsoitto, mutta säveltäjä-kapellimestari Armas Järnefeltin suosituksesta se vaihtui lauluopintoihin Abraham Ojanperän ja Alexandra Ahngerin johdolla.

Jo opiskeluaikoinaan Alma Kuula tutustui tulevaan puolisoonsa Toivo Kuulaan. Vuonna 1907 säveltäjä omisti yksinlaulunsa "Tuijotin tulehen kauan" Alma Kuulalle, joka esitti sen sekä musiikkiopiston kevätnäytteissä että säveltäjän ensimmäisessä sävellyskonsertissa. He pitivät opiskeluvuosinaan myös yhteisiä konsertteja ympäri maata, muun muassa Lappeenrannassa ja Helsingissä.

Kotimaisten opintojensa jälkeen Kuula jatkoi opintojaan ulkomailla, ensin Milanossa Mathilde Riccin oppilaana (1908-09) ja sitten Pariisissa M. Duquennen oppilaana (1909-10). Palattuaan Suomeen, hän lähti laajalle kotimaan konserttikiertueelle, joka ulottui aina Pietariin asti. Ensikonserttinsa hän piti vasta vuonna 1911.

Kuula oli suosittu konsertti- ja oratoriolaulaja. Kotimaisten konserttien lisäksi hän esiintyi ulkomailla: Unkarissa, Italiassa, Baltian maissa, Saksassa ja muissa Pohjoismaissa. Toivo Kuulan yksinlaulujen ohella hän tuli tunnetuksi aikansa modernin suomalaisen laulutaiteen esittäjänä.

Suurin osa Toivo Kuulan laulumusiikista oli sävelletty Alma Kuulaa varten. Yksinlaulujen lisäksi hän esitti soolo-osuuksia Kuulan laajemmissakin vokaaliteoksissa. Yhteiset konsertit säveltäjän kanssa jatkuivat omien solistikonserttien ja oratoriotehtävien rinnalla. Pariskunta solmi avioliiton 1914, mutta Alma Kuula jäi leskeksi jo 1918.

1910- ja 1920- luvuilla Kuula teki vielä opintomatkoja ulkomaille. Milanossa hän oli Michele Wigleyn oppilaana 1913-14, Berliinissä Hertha Dehmlowin oppilaana 1922 ja Roomassa Regina Pacinin oppilaana 1928 yhdessä sisarensa Oili Siikaniemen kanssa.

Laulajattaren terveys oli epävakaa jo 1930-luvulta alkaen, jolloin hän vähensi esiintymisiään ja keskittyi opetustyöhön. Hän toimi laulunopettajana sekä yksityisesti että Helsingin Sivistysjärjestöjen Kansankonservatoriossa (1929-41). Keväällä 1941 hän piti soolokonsertin Helsingissä säestäjänään oma tyttärensä Sinikka Kuula-Marttinen. Lokakuussa 1941 oli tarkoitus pitää vielä konsertti Lappeenrannassa, mutta Alma Kuula kuoli sydänkohtaukseen matkalla konserttinsa harjoituksiin 8.10.1941.

Teksti: Johanna Nuorivaara