Hyppää pääsisältöön

Toivo Louko: Kymmenen virran maa

Baritoni Toivo Louko (1884-1944) teki elämäntyönsä Suomalaisessa Oopperassa, jonne hänellä oli kiinnitys vuodesta 1921 alkaen.

Tietolaatikko

Toivo Louko (alk. Nieminen) syntyi 15.11.1884 Jalasjärvellä. Perhe muutti Alavudelle, jossa musikaalinen nuorukainen liittyi paikalliseen soittokuntaan B-kornetistiksi. Hän osallistui Alavuden soittokunnan toimintaan vielä senkin jälkeen kun oli siirtynyt opiskelemaan Helsinkiin. Louko kävi Helsingin lukkari-urkurikoulua vuoteen 1911 asti ja opiskeli Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1913-1916.

Loukon musiikillista monipuolisuutta kuvaa hyvin se, että Alavuden soittokuntatoiminnan lisäksi hän toimi opiskelujensa ohessa ja senkin jälkeen Halikon kanttori-urkurina vuosina 1911-1921.

Ulkomaisia opintomatkoja Toivo Louko teki kolmeen eri otteeseen: Dresdeniin 1920, Milanoon 1925 ja Berliiniin 1929.

Suomalaisessa Oopperassa Toivo Louko oli ahkerasti näyttämöllä 1920- ja –30-lukujen mittaan. Hänen baritoniäänensä oli ilmeisen käyttökelpoinen hyvin monenlaisissa, mutta etenkin "pahojen miesten" rooleissa ulottuen Oskar Merikannon Elinan surman Klaus Kurjesta ja Madetojan Pohjalaisten Jussista aina Modest Musorgskin Boris Godunovin nimirooliin ja Richard Wagnerin Nibelungin sormus –tetralogian Alberichiin. Viimeisen kerran Toivo Louko esiintyi oopperanäyttämöllä 1941 Giacomo Puccinin oopperan La Boheme haunardina.

Vuonna 1932 Louko oli mukana ensimmäisessä Yleisradion studiosta käsin lähetetyssä oopperalähetyksessä. Tässä neljän tunnin yhtäjaksoisessa lähetyksessä kuultiin itävaltalaisen Wilhelm Kienzlin oopperan Evakelimies kokonaisesitys. Toivo Haapanen johti Radion sinfoniaorkesteria ja muissa päätehtävissä Toivo Loukon ohella lauloivat Wäinö Sola Ja Lahja Linko.

Toivo Louko kuoli Helsingissä 30.6.1944.

Louko esiintyi muun muassa Leevi Madetojan opperoiden "Pohjalaisia" ja "Juha" kantaesitysten päärooleissa. Toivo Louko on myös säveltänyt Varsinaissuomalaisten laulun Väinö Kulon tekstiin.

Toivo Loukon äänitykset ajoittuvat vuosille 1925 ja 1929. Hän levytti melko runsaasti, pääasiassa kansanlauluja, joitakin yksinlauluja ja muutaman dueton Madetojan Pohjalaisista yhdessä Lahja Lingon kanssa.

Oskar Merikannon säveltämä ja A. W. Koskimiehen sanoittama "Kymmenen virran maa op.57" tunnetaan Pohjanmaan ja Peräpohjolan maakuntalauluna. Toivo Louko laulaa tuntemattoman orkesterin säestyksellä. Äänitys vuodelta 1929 on tehty Odeon -levymerkille.

Teksti: Johanna Nuorivaara

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto