Hyppää pääsisältöön

Wäinö Sola: Vesti la giubba

Tenori Wäinö Sola (1883-1961) oli suomalaisen oopperakulttuurin kulmakivi. Hänen jäähyväisnäytännöstään tehdyssä filmissä nähdään kaksi aariaa Pajatsosta vuonna 1949.

Tietolaatikko

Jalo Wäinö Sundberg (vuodesta 1906 Sola) syntyi 8.1.1883 Helsingissä. Lapsuusolot valimotyöntekijä Karl Henrik Sundbergin perheessä olivat vaatimattomat ja Sola menikin heti kansakoulun jälkeen töihin liikeapulaiseksi. Vapaa-aikanaan nuori Sola oli mukana raittiusseura Kilven kuoro- ja näyttämätoiminnassa, Ruotsalaisen teatterin kuorossa ja Helsingin Työväen Teatterissa.

Jalmari Finne löysi lahjakkaan laulavan harrastelijan Viipurin Maaseututeatteriin 1903. Viipurissa Sola aloitti myös lauluopintonsa Sofia Roihan johdolla. Vakituista oopperaa ei vielä ollut, mutta oopperanäytäntöjä järjestettiin silti, ja Sola alkoi saada myös oopperarooleja ja suhtautua samalla entistä vakavammin myös laulamiseen.

1908 Sola opiskeli Berliinissä Ettore Gandolfin johdolla ja piti samana vuonna ensikonserttinsa Helsingissä. Vuosina 1909-11 hän jatkoi ulkomaisia lauluopintojaan Berliinissä, Pariisissa ja Milanossa.

Suomalaisen (Kotimaisen) oopperan perustamisensi-ilta oli lokakuussa 1911. Tuolloin esitettiin Ruggero Leoncavallon Pajatso ja Solalla oli päärooli Caniona. Tästä roolista tuli myöhemmin Solan kuuluisin bravuuri.

Suomalaisen oopperatoiminnan lisäksi Sola oli ahkera konsertoija. Hänen ohjelmistonsa käsitti suomeksi laulettuja ooppera-aarioita ja suomalaisia yksinlauluja. Kotimaan kiertueitten lisäksi Sola vieraili muun muassa Virossa, Ruotsissa, Venäjällä, Saksassa ja Yhdysvalloissa. 1920-luvun konserttimatkat Yhdysvaltoihin olivat lähinnä esiintymisiä suomalaisille siirtolaisille.

Matkojensa yhteydessä Sola teki myös levytyksiä amerikkalaisille Columbia- ja Victor-levy-yhtiöille. Hän lauloi suomeksi kohderyhmänään juuri siirtolaiset eikä tavoitellutkaan varsinaista kansainvälistä menestystä. Pitkä levytysura (1909-44) käsitti lauluja laidasta laitaan: yksinlauluja, hengellistä ja isänmaallista ohjelmistoa sekä kevyttä musiikkia.

Sola julkaisi kaksiosaisen muistelmateoksen "Wäinö Sola kertoo" 1951-52.

Wäinö Sola kuoli 12.10.1961 Helsingissä.

Sola oli yksi Kotimaisen oopperan perustajista vuonna 1911. Hän työskenteli oopperassa aina vuoteen 1949 asti; lauloi yli 100 roolia, ohjasi itse 65 oopperaa ja suomensi 25 librettoa.

Lisäksi hän piti uransa aikana yli 1000 soolokonserttia ja teki lähes sata äänilevyä – enemmän kuin yksikään suomalaisen taidemusiikin edustaja ennen toista maailmansotaa.

Solan laulutaiteelle oli ominaista voimakas kyky eläytyä. Jos laulussa oli äänellisiä puutteita, ne korjautuivat ja balansoituivat hyvällä esiintymis- ja tulkintataidoilla.

Solan lukuisista oopperarooleista muistetaan parhaiten Canion traaginen rooli Leoncavallon oopperasta Pajatso.

"Vesti la giubba" on Canion aaria oopperan 1. näytöksestä. Sola laulaa suomeksi "Maalaa jo kasvos…". Äänitys on tehty Helsingissä Gramophone-yhtiölle 24.1.1913.

Teksti: Johanna Nuorivaara - Jukka Lindfors

  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto