Hyppää pääsisältöön

William Hammar: Avant de quitter ces lieux

Baritoni William Hammar (1875-1951) oli yksi Kotimaisen oopperan perustajista 1911. Hän oli kiinnitettynä oopperaamme aina vuoteen 1930 asti.

Tietolaatikko

Carl William Hammar syntyi 21.3.1875 Tammisaaressa. Hänen isänsä oli kaupungin pormestari. Hammar kävi koulunsa Helsingissä. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän opiskeli kaupallisia aineita 1895-99 Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Ennen ammattilaulajaksi ryhtymistään Hammar työskenteli konttoristina.

Kotimaassa Hammar opiskeli laulua Axel von Kothenin ja Ettore Gandolfin johdolla. Vuonna 1904 hän jatkoi opintojaan Roomassa Senatore Sparapanin oppilaana. Seuraavana vuonna Hammar siirtyi Müncheniin Hans Schinkelin oppilaaksi ja jatkoi vielä Mannheimiin.

Päätettyään opintonsa Hammar oli kiinnitettynä Mannheimin, Koblenzin ja Hampurin oopperoihin 1907-10. Suomessa hän oli nimiosassa Selim Palmgrenin oopperassa Daniel Hjort 1910. Suomalainen ooppera oli Hammarin kotinäyttämö vuodesta 1911 vuoteen 1930.

Hammar esiintyi muun muassa Wagnerin oopperoiden keskeisissä rooleissa, Bizet´n Carmenissa Toreadorina, Puccinin Toscassa Scarpiana ja Verdin Trubaduurissa Kreivi Lunan roolissa. Vuonna 1930 oopperan johtokunta ei enää uusinut hänen sopimustaan, vaikka hän olisi vielä ikänsä puolesta soveltunut laulamaan. Hammarille myönnettiin valtion taiteilijaeläke.

Vuodesta 1915 eteenpäin Hammar toimi Helsingin pohjoisen ruotsalaisen seurakunnan kanttorina. Hän teki runsaasti työtä kirkkolaulukulttuurin kohottamiseksi ja perusti seurakuntaansa kuoronkin tätä asiaa ajamaan. Kanttorin toimestaan Hammar jäi eläkkeelle 1930-luvun lopussa.

Laulunopetusta Hammar antoi sekä yksityisesti että Helsingin konservatorion opettajana 1917-31. Hän esiintyi aktiivisesti myös konsertti- ja oratoriolaulajana. Erityisen suuren suosion saivat Hammarin ja Thorild Brödermanin yhteiset gluntti-konsertit, joiden ohjelmisto koostui ruotsalaisen Gunnar Wennerbergin Gluntarne –kokoleman duetoista. Konsertointi tällä ohjelmistolla jatkui säännöllisesti ainakin kymmenen vuoden ajan. Eläkepäiviään Hammar vietti Turussa.

William Hammar kuoli 76-vuotiaana 20.5.1951.

Hammar oli oopperauransa ohella aktiivinen konsertoija ja kirkkomuusikko. 50-vuotispäivänsä kunniaksi 1925 hän sai
director cantus –arvonimen.

Hammar levytti suomalaisia yksinlauluja (esim. Sibelius, Merikanto, Collan,
Palmgren), kansanlauluja ja
ooppera-aarioita vuosina 1904-12.

"Avant de quitter ces lieux" on Valentinin rukous Charles Gounod´n oopperan Faust 2. näytöksestä. Äänitys on tehty pianon säestyksellä Helsingissä 25.9.1912.

Teksti: Johanna Nuorivaara

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto