Hyppää pääsisältöön

Suomineito rokkaa

Maija Vilkkumaa ja muut soittajasiskot kertovat, millaista oli olla suomalainen naisrokkari 1980- ja 1990-luvuilla. Oliko rock yhä "miehisyyden linnake"?

Tietolaatikko

Vuosina 1990-1995 toimineessa Tarharyhmässä soittivat Maija Vilkkumaa (laulu, kitara), Minna Haapkylä (basso), Isa-Eerika Lehto (laulu, akustinen kitara) ja Mirka ”Nöksy” Niiniluoto (rummut). Yhtyeeltä julkaistiin albumit Tappopoppia (1993) ja Hysteerinen harmonia (1994).
Minna Haapkylä tuli Tarharyhmän jälkeen tunnetuksi näyttelijänä, ja Maija Vilkkumaa nousi 1990-luvun lopussa suursuosioon sooloartistina.
Ilonassa soittivat Tiina ”Toni” Lähteenmäki (kitara, laulu), Taru (rummut), Sipriina (laulu), Leena (basso, laulu), Sami Ruusukallio (basso 1989-1990), Pauliina (koskettimet) ja Kata (laulu, koskettimet 1988-1990). Yhtye teki lp-levyt Toiset saa (1987), Ähäkutti (1988) ja Ilotulitus (1989).
Ilonan lauluntekijä Toni Lähteenmäki on levyttänyt sooloalbumit Haaveilen (1990) ja Tulevaisuuden portti (1996)

Kriitikko Santtu Luodon mukaan rock pysyisi miehisyyden linnakkeena vain niin kauan kuin naiset antavat sen olla sitä. Mitään instrumenttia "ei soiteta pippelillä".

Tutkija Jarna Knuuttilan mukaan naisten rockbändit haettiin kuitenkin keikoille liian vihreinä, minkä tähden ne vaikuttivat automaattisesti huonommilta miespuolisten kollegojensa rinnalla.

Tamperelainen Ilona-yhtye oli 1980-luvun harvoista naisyhtyeistä tunnetuimpia. Se sai alussa osakseen tylyä kritiikkiä.

Katusoitolla aloittanut helsinkiläinen Tarharyhmä koki, ettei sukupuoli ollut vaikuttanut heidän saamiinsa arvosteluihin. Tarharyhmän ”tyttömäinen tappopoppi” otettiinkin varauksettomammin vastaan kuin heidän 1980-luvun virkasisartensa musiikki.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto