Hyppää pääsisältöön

Armi Ratia ja Marimekon kulta-aika

Vuonna 1951 perustettu Marimekko on suomalaisen muotoilun tunnetuimpia brändejä. TV-dokumentissa Ilmiömäisiä suomalaisia (1976) yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Armi Ratia puhuu työstään ja Marimekon vaiheista.

Suomalaisia kulttuuriarvoja hyödyntäneen Marimekon tavoitteena oli kehittyä "elämisen laatua ohjaavaksi ilmiöksi". Marimekkolaiseen elämäntapaan kuuluivat niin arkkitehtuuri, pukeutuminen ja taide kuin yhteiskunnallinen osallistuminenkin.

Armi Ratian (1912–1979) tie Marimekon luotsaajaksi oli pitkä ja monia käänteitä täynnä. Lukion keskeyttänyt koulutyttö Armi Airaksinen meni Ateneumiin opiskelemaan ja valmistui tekstiilisuunnittelijaksi. Hän muutti miehensä Viljo Ratian kanssa Viipuriin. Siellä hän perusti tekstiilikutomon, jonka hyvin alkaneen tien sota katkaisi. Hänen uudeksi mahdollisuudeksi muodostui hänen puolisonsa ostama vahakangastehdas. Armi Ratia poisti vahan ja ryhtyi painamaan niille nonfiguratiivisia kuvioita vastapainoksi ruusu-malleille. Mutta kun kankaat eivät menneet kaupaksi, niistä ryhdyttiin valmistamaan vaatteita, jotta ihmisille voitiin osoittaa, mihin kaikkeen nämä abstraktit kuviot tekstiileissä sopivat. Näin oli Marimekko syntymässä.

Kun pannaan tuulemaan, unohdan naisellisuuden harhat ja miehen ylivoimaisen viisauden.― Armi Ratia

Armi Ratia oli markkinoinnin ja tuotesuunnittelun mestari. Särmikkäällä yritysjohtajalla oli harvinainen kyky ennakoida arjen estetiikkaan vaikuttavia muutoksia sekä myös taito muuttaa ideat tuotteiksi. Vuonna 1976 Ratia oli yksi harvoista suomalaisista naisista, jotka olivat kansainvälisesti tunnettuja. Hän myös osasi hoitaa luomiaan suhteita ja toimi henkilötasolla vaistonvaraisesti. Eräs merkittävä piirre hänessä oli joustavuus, joka ohjelmassa mainittiin enemmän naiselliseksi kuin miehiseksi piirteeksi. Mutta kun Ratia on tositoimissa, hän omien sanojensa mukaan unohtaa ne naisellisuuden harhat, joiden mukaan mies on ylivertaisen viisas.

Sattuma toi usein Armi Ratian tielle ihmisiä, joilla on ollut suuri merkitys Marimekon kehittymiselle. Yksi heistä oli amerikkalainen arkkitehti Benjamin Thompson, joka avasi tien Marimekon tuotteille Yhdysvaltojen markkinoille.

Marimekon esillepano Brysselin maailmannäyttelyssä 1958 ja sitä seurannut kiinnostus yrityksen tuotteita kohtaan nosti Marimekon liikevaihdon yli 100 miljoonaan markkaan. Kansainvälistä läpimurtoa vauhditti ranskalaisen haute couturén suosimisesta moititun Jacqueline Kennedyn poseeraus Marimekon puuvillamekoissa. Tuolloin Marimekko tuli tunnetuksi Yhdysvalloissa lähes 400 eri julkaisun kautta.

Marimekon ensimmäisiä suunnittelijoita olivat Maija Isola, Riitta Immonen, Vuokko Nurmesniemi ja Annika Rimala (ent. Piha). Marimekon kulta-ajan menestystuotteita – nykypäivän klassikoita - ovat mm. Jokapoika-paita, Tasaraita-mallisto ja Unikko-kuosit.

Teksti: Rita Landström ja Sirpa Jegorow

Tietolaatikko

Armi Ratialle ja Marimekolle myönnettyjä palkintoja: The Neiman Marcus Award 1968, American Society of Interior Designers -kunniajäsenyys 1976, Tasavallan Presidentin vientipalkinto 1974.

Armi Ratia kuoli 1979.

1979 Äänivaltaenemmistö yrityksessä siirtyi hänen lastensa nimiin.
1985 perilliset myivät osakkeensa Amer-yhtymälle.
1991 Amer-yhtymä myi Marimekon Kirsti Paakkaselle.
2007 Paakkanen myi omistuksensa Mika Ihamuotilalle.

Kommentit
  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto