Hyppää pääsisältöön

V. A. Koskenniemi – esi-eksistentialisti?

V.A. Koskenniemi
V.A. Koskenniemi Kuva: Yles arkiv V. A. Koskenniemi

Runoilija-akateemikko V. A. Koskenniemi oli tohtori Yrjö Luojolan mukaan 1950-luvun muotifilosofien edeltäjä. Jo kauan ennen eksistentialisteja hän tunsi, että ihminen on avuton, yksin ja maailmaan heitetty.

Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962) oli runoilija, kriitikko, yliopistomies ja akateemikko.

75-vuotishaastattelussaan Koskenniemi käy läpi tuotantoaan. Kokoelmista läheisin on Sydän ja kuolema (1919), jota edelsi tulevan puolison Vieno Pohjanpalon kohtaaminen.

Runoilija kuvaa myös 1900-luvun alkupuolen seurapiirielämää, josta "ei puuttunut epikurolaisiakaan piirteitä".

Lyriikka oli Koskenniemelle erottamaton osa elämää - siinä määrin, että kaikki sen ulkopuolelle jäänyt tuntui epätodelliselta.

Tuotantoa leimasi syvenevä pessimismi. "Soitto on suruista tehty", kirjailija toteaa.

Tohtori Yrjö Luojola korostaa Koskenniemen sukulaisuutta eksistentialismiin: olemassaolon arvoitus ja ihmisenä olemisen ahdistus olivat hänellekin keskeisiä.

Professori Lauri Viljanen luonnehtii Koskenniemeä "uuden kulttuuri-Suomen luojaksi". Runoilijana hän teki eurooppalaisen perinteen omakseen ja loi suomalaiseen lyriikkaan oman traditionsa. Koskenniemen varmavaistoisessa kriitikontyössä olennainen merkitys oli hänen antiikin tuntemuksellaan, goetheläisyydellään ja ranskan kirjallisuuden tuntemuksellaan.

Koskenniemi nähdään myös Turun yliopistosta kertovassa lyhytfilmissä vuodelta 1953. Siinä hän lueskelee Porthanin patsaan vierellä Turun Tuomiokirkkopuistossa ja keskustelee nuorten ihailijoidensa kanssa.

Tietolaatikko

Filmikatsauksilla tarkoitetaan kotimaisia lyhytelokuvia, joita esitettiin 1930-1970-luvuilla pitkän elokuvan edellä elokuvateattereissa. Sisällöltään valistavien, opetuksellisten ja uutisluontoisten katsausten kulta-aikaa oli 1950-luku.