Monet pitävät näköaistia ihmisen tärkeimpänä aistina. Näköaistista vastaava elin, silmä, tuottaa meille tärkeätä informaatiota ympäristöstästä.
Yleisiä näkökyvyn häiriöitä
- Taittovirheet ovat mykiön toiminnan häiriöitä. Normaalisti toimiva mykiö tarkentaa kuvan verkkokalvolle. Esimerkiksi likinäköisen mykiö tarkentaa silmään tulevan valon hieman verkkokalvon eteen. Useimmat taittovirheet voidaan korjata silmälaseilla tai laserleikkauksella.
- Glaukooma eli viherkaihi on yleinen silmäsairaus, jossa näköhermo vaurioituu asteittain, usein kohonneen silmänpaineen takia. Glaukoomaa sairastavan näkökenttä on kapeampi ja erotuskyky heikentynyt.
- Värisokea ihminen ei kykene erottamaan värejä. Värisokeus johtuu tappisolujen valoherkkien pigmenttien mutaatioista tai vaurioitumisesta. Punavihervärisokeus on yleinen värisokeuden muoto, joka on miehillä yleisempää kuin naisilla.
Alkeellisimpia silmän esiasteita lienevät yksisoluisten alkueliöiden valoa aistivat pigmentit, jotka vaikuttavat niiden käyttäytymiseen ja vuorokausirytmiin. Monimutkaisimmilla eliöillä nämä pigmentit keskittyvät yhdelle alueelle, josta hermo vie viestejä aivoihin. Kehittyneimmät silmät aistivat tarkasti valon eri taajuuksia ja pystyvät pimeässäkin tarkentamaan katseen kohteeseen.
Silmä toimii kuten kamera
Kameran linssi taittaa valoa niin, että digikennolle syntyy tarkka kuva. Kenno rekisteröi valon voimakkuutta ja aallonpituutta eli väriä. Silmässä mykiö toimii linssinä ja tarkentaa kuvan verkkokalvolle, jonka tappi- ja sauvasolut reagoivat valoon.
Silmän iiris säätelee verkkokalvolle pääsevän valon määrää. Iiriksen keskellä on musta pupilli, joka aukeaa silmämunaan. Iiris reagoi valon määrään hyvin nopeasti, joko supistamalla tai laajentamalla pupillia. Lääkärissä tätä reaktiota testataan osoittamalla pientä taskulamppua silmään. Tällöin iiris supistaa pupillin pieneksi pisteeksi.
Koska meillä on kaksi silmää vierekkäin, kykenemme näkemään kolmiulotteisesti. Ilman syvyysnäköä me törmäilisimme esineisiin ja tarttuminen vaikkapa pöydällä seisovaan juomalasiin epäonnistuisi jatkuvasti.
Aivot muodostavat käsityksen etäisyydestä vertaamalla silmien lähettämiä kuvia. Mitä kauempana kohde on, sitä pienempi on kahden kuvan ero. Tätä ilmiötä voit kokeilla sulkemalla vuorotellen silmiäsi. Miltä näyttää sormi aivan kasvojesi edessä? Entä kauempana seisova kaveri?
Silmän rakenne ja näköaisti
Verkkokalvon tappisolut erottelevat kolme väriä
Koivunlehti näyttää vihreältä, koska se heijastaa vihreän valon aallonpituutta ja absorboi tehokkaasti muita aallonpituuksia. Silmämme pystyy erottamaan valon vihreäksi, koska meillä on tähän aallonpituuteen erikoistuneita tappisoluja. Tappisoluja on kolmea eri tyyppiä, jotka ovat herkkiä eri aallonpituuksille; siniselle, vihreälle ja punaiselle.
Verkkokalvolla on myös toisenlaisia soluja, sauvasoluja. Ne auttavat näkemään hämärässä. Niitä on 20 kertaa enemmän kuin tappisoluja ja ne ovat hyvin herkkiä pienimmällekin valon kajastukselle. Hämärässä emme erota värejä, sillä sauvasoluja on vain yhtä tyyppiä, eivätkä ne tällöin voi erotella eri aallonpituuksia.
Verkkokalvon muidenkin hermosolujen on havaittu reagoivan valoon. Näiden solujen merkitys tunnetaan vielä huonosti, mutta niiden arvellaan tahdistavan vuorokausirytmimme.
Koonnut: Jussi Nygren
