Hyppää pääsisältöön

Kalastaja Pentti Linkolan mietteitä

Kalastaja Pentti Linkola kertoo dokumenttiohjelmassa vuodelta 1968 ajatuksistaan ammattikalastuksesta ja siihen kohdistuneista vaatimuksista. Osansa saavat myös tiede ja yhteiskunnallinen kehitys.

Pentti Linkolan kalastustila Päijänteen rannalla Hämeessä on dokumentin kuvauspaikkana. Linkola esittelee tilaansa auvoisena paikkana, jossa lasten on hyvä olla ja jossa emäntä viljelee pientä hyötypuutarhaansa. Ammattikalastajalla on kuitenkin murheensa, joka rajoittaa nauttimasta elinkeinostaan. Hän ihmettelee muun muassa suomalaisten suhtautumista työhön. Sen pitäisi Linkolan mielestä olla ankeaa eikä ollenkaan hauskaa kuten kalastaminen. Ankea suhtautuminen näkyy hänen mukaansa myös siinä, että matalista ja kalaisista vesistöistä on ammattikalastajat häädetty. Nyt siellä on vain virvelimiehiä, jotka eivät mitään saalista saa.

Byrokratia ja kateus eivät ole ainoita ammattikalastajan murheenaiheita. Vesistöjen saastuminen huolettaa, mutta myös kulovalkean tavoin leviävät puheet esimerkiksi järvikalojen elohopeapitoisuudesta, joista tutkijat varoittelevat. Ohjelmassa haastatellut kalastajat tukevat Linkolan näkemyksiä siltä osin, että he toivovat varmoja tietoja elohopean vaikutuksista ennen kuin huhuja laitetaan liikkeelle. Ihmiset kun alkavat vältellä järvikaloja ja se tietään synkkiä aikoja kalastajaperheille. Linkola sen sijaan toivoo, että "ihmiset tulevat järkiinsä ja tämän erehdyksen aikaansaaneet nuoret puolihullut tiedemiehet lopullisesti vaiennetaan."

Liiallinen rationalisointi johtaa järjettömyyteen.― Pentti Linkola

Pentti Linkola on huolissaan yhteiskunnallisesta kehityksestä, jossa rehellisellä ja kovalla työllä ei näyttäisi olevan sijaa. "Sen sijaan keksitään kaikenlaisia jonninjoutavia keksimällä keksittyjä toimia ja ammatteja sekä kaikenkarvaista kulttuuria ja autolla ajelua, turismia ja lekottelua.", Linkola luettelee. Maaseudun asukasta jaksaakin hänen mukaansa hämmästyttää salkkuherrojen ja tutkijoiden laumat heidän elinympäristössään.

Linkola ei ymmärrä, miksi kaikki insinöörien luoma otetaan innolla vastaan. Silloinkin, kun siitä on ihmisille vain haittaa. Hänen mielestään ihminen ei tarvitse sähköhammasharjaa tai radio-ohjattaa puunjuontotraktori metsässä. Samalla hän kyseenalaistaa tuottavuuden ja tehokkuuden näkökulman. Hän ei myöskään hyväksy koneita metsätöihin, sillä raikkaassa ilmassa työskentely vietäisiin pois ihmisiltä. Hän ehdottaakin näiden suunnittelijoiden sulkemista pikapuoliin tyrmään.

Nuorille pitää jättää mahdollisuus koetella Luojan antamia voimiaan.― Pentti Linkola

Koneellistuminen johtaa Linkolan mukaan siihen, että ihmisiltä viedään mahdollisuus koetella voimiaan luontoa vastaan. Hänen mukaansa ainakin osalle nuorista pitäisi jättää tähän mahdollisuus Luojan antamien voimien avulla. Sydämen päällä on lisää. Esimerkiksi rumuuden aalto, joka koettelee Suomea. Tämä aalto tulee kimmeltävien peltikattojen kautta. Samaan kastiin kuuluvat päättymättömät tietyöt ja sorakuopat.

Naapuri Arvo Turtiainen toteaa dokumentissa, että Linkola puhuu luonnonystävän tapaa lyyrillisesti ja väkevästi. Monesta asiasta miehet ovat samaa mieltä, joskin Linkolan luonto-ajatukset pohjautuvat hieman eri asioihin. Merkitseehän luonto hänelle myös elinkeinoa.

Kalastaja Linkolalla on kuitenkin mielestään oiva lääke, millä ihmiselämän onnellisuutta lisätään. Pois kaupungeista koneiden ääreltä pistelemään hangoilla viljaa seipäille elopelloilla.

Lue lisää:

Pentti Linkola (1971).

Ex-pasifisti Pentti Linkola kertoo

Nuori innokas rauhan ystävä Pentti Linkola kirjoitti vuonna 1960 kirjan "Isänmaan ja ihmisen puolesta". Vuosien varrella Linkolan pasifismi on kuitenkin joutunut koetukselle.

[

Lue lisää:

Pentti Linkola ja Raimo Ilaskivi keskustelevat ulkona

Linkola, Ilaskivi ja luonnon tila 1974

Minkälainen keskustelu syntyy, kun teknokraatti ja ympäristönsuojelija tapaavat keskisuomalaisen järven rannalla?

Lue lisää:

Pentti Linkola ja toimittaja Timo Seppänen (2004).

Pentti Linkolalle terrorismi on iloinen asia

Jokainen toimi, joka häiritsee maapallon elämää tuhoavan länsimaisen kulttuurin kehitystä, on myönteinen. Näin toteaa Suomen radikaalein kalastaja Pentti Linkola.

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto