Hyppää pääsisältöön

Käytännön ohje 50-luvulta – Aurinkoa on syytä ottaa joka päivä ja mieluusti nakuna

Suomen kesä on niin lyhyt, että aurinkoa olisi otettava jokaisena päivänä mieluiten syntymäpäiväasussa, opastaa 50-luvun filmi. Oikein annosteltuna aurinko on terveyden lähde.

Auringosta löytyy apu moneen sairauteen. Aurinkokylvyissä parantuu reuma, ihottumat ja moni muukin paha.

Uimahousut eivät tee eroa herran ja narrin välillä. Yhteistä kaikelle rannalla tungeksivalle väelle on auringon ottaminen. Täytyy kuitenkin varoa, ettei aurinko ota meitä. Auringonvalossa kun on erittäin korkeatehoisia säteitä, joita silmämme ei pysty havaitsemaan.

Aurinkoon täytyykin ensin totuttautua esimerkiksi purjehtimalla. Vasta sen jälkeen voi makoilla rannalla. Täytyy kuitenkin muistaa, että paikallaan makaaminen altistaa verenkierron häiriöille.

Auringossa lepäillessä täytyy siis suojata iho ja muistaa myös silmät. Aikoinaan oli olemassa uskonlahko, joka aurinkoon tuijottamalla tuli sekä sokeaksi että pyhäksi. Jos haluaa jatkossakin nauttia kauniista rantanäkymistä, ei auringonvalaisemaan paperiin saa tuijottaa ilman laseja.

Ruskettuminen perustuu sille, että ruumiimme - kuten tomaatti - alkaa muodostaa suojaväriä säteilyä vastaan. Tomaatti punastuu ja me rusketumme. Filmi esittelee kansainvälistä uimapukumuotia, joka antaa auringolle vapaat kädet päivettää. Uimiseen löytyvät omat tarkoituksenmukaiset puvut, ellei koe enää olevansa syntympäiväpuvussa esiintymisen sallivassa iässä.

Pojat sukellusvarusteissa rannalla
Pojat sukellusasussa. Pojat sukellusvarusteissa rannalla Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha aurinko
Mies lukee kirjaa rannalla.
Rannalla voi tehdä vaikka väitöskirjaa. Mies lukee kirjaa rannalla. Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha aurinko

Aurinko ja meri -ohjelman tekijät

Tuotanto: Veikko Itkonen 31.1.1957
Selostus: Veikko Itkonen
Kuvaus: Kalle Peronkoski
Äänitys: Hugo Ranta

Lisää ohjelmasta

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto