Hyppää pääsisältöön

Kirjallisuuden palvelija Tuomas Anhava

Runoilija, kustannustoimittaja ja kriitikko opetti kirjailijoita tekemään kirjallisuutta ja yleisöä lukemaan sitä. Häntä kunnioitettiin, pelättiin ja kyräiltiinkin.

Tietolaatikko

Tuomas Anhavan esikoiskokoelma Runoja julkaistiin vuonna 1953

Hänen muita kokoelmiaan ovat Runoja 1955 (1955), 36 runoa (1958), Runoja 1961 (1961) ja Kuudes kirja (1966)

Esseekokoelma Todenkaltaisuudesta -kirjoituksia vuosilta 1948-1979 ilmestyi postuumisti vuonna 2002

Anhava toimi kustannustoimittajana WSOY:ssä, Otavassa ja Tammessa vuosina 1948-1961 sekä Parnasso-lehden päätoimittajana vuosina 1966-1979

Tuomas Anhavan puoliso oli runoilija Helena Anhava (s. 1925)

Tuomas Anhava (1927-2001) tuli julkisuuteen modernin runouden lipunkantajana.

Hän suhtautui pidättyvästi 1960-lukulaisiin vaatimuksiin, joiden mukaan kirjailijan piti ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Kirjallisuudessa ei tarvittu mitään erityistä yhteiskunnallisuutta, sillä kirjallisuus oli jo sinänsä yhteiskunnallista: kirja oli sosiaalinen yhteydenotto lukijaan, kuten hän puheenvuorossaan vuonna 1961 tähdensi.

Vähemmän julkista oli Anhavan toiminta hyväksymis- tai hylkäyslausuntoja jakavana asiantuntijana sekä kirjoittajien tekstejä koulivana ateljeekriitikkona.

Oliko yhteistyö onnekasta, ongelmallista vai dramaattista, ja jäikö jotain hampaankoloon, kirjailijoilta kysytään Satu Koskimiehen ja Juha Virkkusen ohjelmassa.

Ohjelma, josta ohessa on otteita, perustuu Mirjam Polkusen SKS:n kirjallisuusarkistolle tekemiin nauhoituksiin.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto