Hyppää pääsisältöön

Näkökulma: Koira pöydälle

Belgianpaimenkoira nimeltä Börje.
Belgianpaimenkoira nimeltä Börje. Kuva: Tiina Jutila / Yle koira

Kun aloin tehdä juttua "Sairaat koiramme", osasin epäillä, että koirien terveys ei ole kehuttava. Tilanne on kuitenkin paljon pahempi kuin saatoin odottaa.

Kävi esimerkiksi ilmi, että yli puolella 1987–2005 syntyneistä bernhardinkoirista ja newfoundlandinkoirista oli lonkkavika. Kymmenestä kahteenkymmentä prosenttia dobermanneista kärsii silmäsairauksista, ja noin joka kymmenennellä 1990-luvulla syntyneellä rottweilerilla on kaihi.

Jopa hyvin terveinä pidetyistä suomenpystykorvista yli kuusi prosenttia sairastaa epilepsiaa. Kaikkein kurjin yllätys oli silti asiantuntijoiden varoitus sisäsiitoksen tuhoisuudesta. Olemme tilanteessa, jossa mitä karmeimmat autoimmuunisairaudet ja allergiat lisääntyvät samaa tahtia kuin sisäsiitos tuhoaa koirien kykyä vastustaa sairauksia.

Koiramaailmassa liikkuu juttuja siitä, miten kasvattajat salaavat koiriensa sairauksia. Tavallisen koiranostajan on mahdotonta selvittää koiran sukutauluun mahdollisesti piiloutuvat ongelmat, jos kasvattajat eivät tuo niitä esiin.

Suuri osa kasvattajista on vastuullisia henkilöitä, jotka haluavat teettää kaikinpuolin terveitä pentuja. Aina se ei enää ole mahdollista, kun sisäsiitos on tehnyt melkein kaikista tietynrotuisista koirista toistensa sukulaisia.

Juttua tehdessä tuli olo, että nyt on viimeinen hetki herätä ja alkaa tehdä jotain. Koirat rikastuttavat ihmisten elämää niin paljon, että meidän on aika antaa niille jotain takaisinkin.

Itse en näe muuta tietä kuin roturajojen avaamisen. Tehdään siis esimerkiksi noutajista yhteinen rotu, jonka muodostavat niin kultainen-, labradorin- kuin kiharakarvainenkin noutaja.

Pystymme takuulla määrittelemään muutaman peruskäytön, joihin haluamme kasvattaa koiria, ja samalla voimme unohtaa älyvapaat ulkonäkövaatimukset.

Tällä tiellä voisimme sitä paitsi saada aikaan myös sellaisen koiran, josta olisi ainakin rikkaissa länsimaissa eniten käyttöä: leppoisan lenkkeilykaverin, jonka into metsästää olisi mahdollisimman laimea. Nythän koirankoulutuksessa törmätään jatkuvasti siihen perusristiriitaan, miten vaikeata metsästyshaluisiksi jalostetut koirat on saada käyttäytymään "oikein" kaupunkiympäristöissä.

Sairaat koiramme -ohjelmassa saksanpaimenkoira nousee päärooliin. Tämä oli osittain sattumaa, koska halusin esimerkin immunologisesta sairaudesta, ja sellainen löytyi perianaalifisteliaa sairastavasta Herosta. Toinen syy saksanpaimenkoiran ohjelmassa saamaan minuuttimäärään on rodun yleisyys ja sitä vaivaavat monet ongelmat.

Itselläni on kaksi siperianhuskya ja ristin mielessäni käteni aina, kun huomaan, miten terveeseen rotuun olen onnekseni saanut tutustua. Aina ei ollut näin.

Lapsuudenkodissani oli boksereita ja pidin pitkään bokseria omana rotunani. Leikkimieliset ja ihmisystävälliset bokserit olivat mahtavia kumppaneita, mutta niiden jatkuva sairastelu vei liikaa sitä iloa, jonka ihmisen paras ystävä parhaimmillaan voi tuottaa.

Otsikkoa tarkennettu ja pääkuva vaihdettu 1.2.2019

Kuluttaja-aiheet

Kommentit