Hyppää pääsisältöön

Pienoistietokoneiden maihinnousu

Vuonna 1983 Suomessa oli 60 000 televisioon kytkettävää kotimikroa. Viisi vuotta myöhemmin visiona oli saada "kansalaisten tietoasema" jokaiseen talouteen.

Mikrotietokone hankittiin kotiin yleensä pelejä varten, mutta sitä saattoi käyttää myös opiskeluun. Koneella voi laatia esimerkiksi vieraan kielen sanastoa tenttaavan ohjelman.

Vuonna 1983 tehdyssä ohjelmassa Erkki Kurenniemi näyttää, kuinka pelaamisen ja oppimisen saattoi yhdistää.

Mikrolla voi myös pitää kodin kirjanpidon tai auton huoltopäiväkirjan ajan tasalla.

Kunnolliset kotimikrot maksoivat 1500-4000 markkaa, mutta esimerkiksi tekstinkäsittelyyn tarvittiin lisälaitteistoa kymppitonnin edestä.

Kaiket illat pelejä pelaavat pojat voivat pilata koulumenestyksensä ja ihmissuhteensa, tietokoneasiantuntija Petteri Järvinen toteaa. Tytöt sen sijaan kaipasivat harvoin tietokonetta "koko elämänsä aikana".

1970-luvun alussa alan suomalaiset asiantuntijatkin epäilivät, tokkopa joka kodin "pienoistietokoneelle" löytyisi menekkiä kuin korkeintaan statussymbolina.

Vuonna 1988 Suomi suunnitteli jo kansalaisten kytkemistä tietoverkkoon. Joka kodin "tietoaseman" avulla voisi mm. opiskella, tilata ravintolasta pöydän ja varata matkaliput. Tietoyhteiskunta oli nupullaan.

Teksti: Jukka Lindfors

Tietolaatikko

Vuonna 1980 Suomessa arvioitiin olevan vajaat 13 000 tietokonetta.
Ensimmäinen suomalainen kotitietokone oli Nokian vuonna 1981 esittelemä MikroMikko 1, joka oli mahdollista liittää myös lähiverkkoon. 1960-luvulla ajatusta kotimaisesta tietokoneesta pidettiin utopiana.


Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto