Kansalaiskoulu kasvatti suoraan ammattiin

Kun Liisa ja Matti kävivät 1950-luvulla kansakoulun jälkeen 2-vuotista kansalaiskoulua, koulun tavoitteena oli kasvattaa Liisasta osaava perheenäiti ja Matista riuska työmies.

Vaikka kansalaiskoulu eli jatkokoulu sisälsi pakollisia yleissivistäviä aineita, pääpaino oli ammattiin tähtäävillä käytännön kursseilla. Kullakin paikkakunnalla voitiin kursseja räätälöidä alueen työelämän tarpeita varten.

Kansalaiskoulua koskevat lait ja säädökset olivat pitkään väljiä, vaikka jonkinlaista jatko-opetusta pyrittiin järjestämään jo 1800-luvun loppupuolelta alkaen.

Uusi kansakoululaki vuodelta 1958 toi jatko-opetuksen järjestämiseen ryhtiä. Edelleenkin lakia voitiin kuitenkin soveltaa käytäntöön suhteellisen vapaasti.

Oppivelvollisuuden perusmuotona oli 6-vuotinen varsinainen kansakoulu ja sitä seuraava 2-vuotinen kansalaiskoulu. Mikäli olosuhteet sitä edellyttivät, jatkokoulu saattoi olla myös 1-vuotinen. Tällöin varsinainen kansakoulu oli 7-vuotinen.

Maalaiskunnissa 1-vuotinen kansalaiskoulu voitiin korvata myös kurssilla, jonka täytyi kuitenkin sisältää vähintään 200 oppituntia.

Peruskoululaki vuodelta 1968 mullisti Suomen koululaitoksen. Kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdistettiin 9-luokkaiseksi peruskouluksi. Uusi koulujärjestelmä mahdollisti opintien myös varattomien perheiden lapsille.

Teksti: Reijo Perälä