Tuusulassa Jokelassa 21. huhtikuuta 1996 sattunut onnettomuus oli tuolloin rauhanajan toiseksi pahin junaturma Suomessa. Jo onnettomuutta seuraavana päivänä Jokelan junaturman syyksi arveltiin huomattavaa ylinopeutta. Myöhemmin onnettomuustutkintaraportissa kuitenkin päädyttiin siihen, että turman takana oli monta tekijää.
Tutkintalautakunnan mukaan onnettomuudessa oli useita osatekijöitä, joista yhdenkin puuttuminen olisi voinut estää tuhoisan turman.
Veturinkuljettaja ajoi Jokelassa sivulle johtavaan vaihteeseen sankassa sumussa huomattavaa ylinopeutta. Kuljettaja ilmeisesti kiirehti pitääkseen välillä myöhässä kulkeneen junan aikataulussa.
Tutkintalautakunta arvioi, että sumun ja kovan vauhdin vuoksi kuljettaja ei ollut huomannut vaihteenvaihtoa ja nopeusrajoitusta ennakoivaa esiopastetta. Huonossa näkyvyydessä kuljettaja vielä odotti opastetta, jonka oli itse asiassa jo ehinyt ohittaa.
Raportin mukaan kyseessä oli puolen minuutin arviointivirhe. 35 km/h -rajoitusalueella nopeuden 133 kilometrin tuntivauhtiin kiihdyttänyt kuljettaja havahtui vasta pääopasteen kohdalla hätäjarrutukseen. Veturi kääntyi kuin linkkuveitsi ratapientareelle tulosuuntaansa ja vaunuja suistui raiteilta.
Veturissa matkusti myös kuljettajan vahvassa humalatilassa ollut ystävä. Onnettomuusraportissa arvioitiin, että tämän mieshenkilön mukanaolo lähtövalmistelujen yhteydessä heikensi veturinkuljettajan mahdollisuuksia keskittyä työhönsä.
Kuljettaja ei ollut lähtövalmisteluissa perehtynyt kunnolla niin sanottuun viikkovaroitukseen eli ratatöistä kertovan kirjalliseen varoitukseen. Viikkovaroitus oli myös epäjohdonmukainen, sillä pari päivää aiemmin kuljettaja oli ajanut saman reitin, eikä silloinen viikkovaroitus ollut pitänyt kaikilta osin paikkaansa.
Onnettomuuden sattuessa veturissa matkustanut kuljettajan humaltunut ystävä ilmeisesti nukkui. Hänen ei uskottu vaikuttaneen tapahtumien kulkuun juuri ennen turmaa.
Onnettomuustutkintalautakunta päätyi esittämään useita suosituksia junaturvallisuuden parantamiseksi. Suositukset koskivat junan ajamista poikkeuksellisissa oloissa, veturissa matkustamista ja kuljettajille jaettavan viikkovaroituksen kehittämistä. Lisäksi lautakunta suositteli junan automaattisten kulunvalvontalaitteiden käyttöönoton nopeuttamista.