Hyppää pääsisältöön

Helsingin underground 1960-luvulla

Eikan pumpusta Nissenin kahvilaan, Vanhalle, undergroundtalolle ja Vapaaniemen kommuuniin. Vuonna 1968 Ultra-lehti uhosi anarkismia ja Torsti Koskinen kitki huumeita Helsingistä.

Claes Olsson, Christian Moustgaard ja Timo Larmela toimittivat vuosina 1968–1970 anarkistista Ultra-lehteä, joka jakoi hampunkasvatusohjeita ja kehotti: "Jos poliisi lyö sinua, lyö takaisin!"

Ultran porukka pyöritti psykedeelista valoshow´ta The Spermin ja muiden bändien keikoilla. Aikakauteen kuuluivat rockin ja huumeiden ohella myös mielenosoitukset, joita kesällä 1968 pidettiin joka lauantai.

Samana kesänä vuokrattiin Kansallis-Osake-Pankilta Lönnrotinkadulla sijainnut "Talo", joka lyhyen aikaa toimi undergroundin pääkallonpaikkana Helsingissä.

Larmela, Olsson ja Moustgaard olivat mukana jo Eikan pumpuksi kutsutussa nuorisojengissä, joka herätti tiedotusvälineiden huomion 1960-luvun puolivälissä.

Tajunnan laajennus huumeiden avulla oli oleellinen osa 1960-luvun undergroundia. Larmelan mieleenpainuneimman LSD-kokemuksen pääosassa oli Helsingin aluevesillä kävelevä Mao Zedong.

1960-luvun lähetessä loppuaan taistolaisuus päihitti anarkismin. Ultra julkaisi vuonna 1970 jo Leninin kirjoituksia.

Appe Vanajas tutustui tuleviin undergroundpiireihin Nissenin kahvilassa. Underground oli hänelle ei-poliittista Järjestelmän vastaisuutta, "filosofinen statement".

Vanajas oli mukana Sperm-kollektiivin esityksissä sekä yhtyeissä Sikiöt ja Those Lovely Hulahands. Espoon Vapaaniemessä vietettiin kommuunielämää, Vanha yo-talo oli kulttuuri- ja toimintakeskus. Kun Vanha vallattiin, se oli ollut undergroundpiirien oma jo pitkään.

Huumekomisario Torsti Koskinen seurasi nuorison edesottamuksia läheltä. Hän kertoo tulleensa mainiosti toimeen 1960-luvun lopun sympaattisten, vapaudenjanoisten ja taiteellisten idealistien kanssa.

Artikkelin haastattelut on tehty materiaaliksi YLE Teeman Maanalaista menoa -sarjaan (2007)

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto