Hyppää pääsisältöön

M. A. Numminen aloitti laulamisen koemielessä

Kansantaiteilija Mauri Antero Nummisen julkinen vokalistinura käynnistyi Turussa vuonna 1963. Tarkoituksena oli tutkia, mitä ihmiset tuumivat hänen kauniista lauluäänestään.

Somerolaissyntyinen Mauri Antero Numminen (s. 1940) innostui ensin konserttimusiikista ja jazzista. Myöhemmin häntä alkoivat sosiologisina ilmiöinä kiinnostaa myös iskelmät ja popmusiikki.

Kotipaikkakunnalla hän soitti rumpuja perustamassaan Viisi Vierasta Miestä -yhtyeessä ja vieraili myös Unto Monosen tanssiorkesterissa. Muutettuaan Helsinkiin hän lievitti jazzin paloaan avantgardistisen The Orgiastic Nalle Puh Cultivatorsin riveissä.

Vuonna 1966 ilmestyivät Nummisen ensimmäiset, omintakeisella tyylillään naukumat levytykset. Virallisten tiede- ja lakitekstien yms. jenkka- ja tangosovituksista tuli hänen tavaramerkkinsä. Sukupuolioppaiden teksteihin sävelletyt laulut aiheuttivat skandaalin Jyväskylän Kesässä 1966.

Valtavirrasta poikkeavat levyjulkaisut ja erinäiset tv-esiintymiset nostivat erikoisen artistin julkisuuden henkilöksi. Vuonna 1969 kuvatussa katkelmassa hän kyseleekin kadulla kansalaisilta, onko hän heidän mielestään asiallinen henkilö.

1960-luvun lopulla Numminen vaikutti myös Suomen Talvisota 1939–40 -undergroundryhmässä ja elektronisen Sähkökvartetin keulakuvana. Seuraavalla vuosikymmenellä hän löysi uusrahvaanomaiset humppafoksit ja löi itsensä läpi myös lasten viihdyttäjänä.

Tietolaatikko

M. A. Numminen on julkaissut mm. kirjat Kauneimmat runot (1970), Lastuja (1971), Baarien mies (1986), Tango on intohimoni (1998) ja Helsinkiin (1999).
Hän on tehnyt useita vieraskielisiä levyjä ja on nauttinut suurta suosiota etenkin Ruotsissa ja Saksassa.
2000-luvulla ikivirkeä monitaiteilija on esittänyt tuotantoaan modernia konemusiikkia edustavan M. A. Numminen Scratch Bandin kera.