Suomenhevosella on ollut virstojen välillä monta virkaa. Hevonen on ollut kallisarvoinen sanansaattaja, kulkuneuvo, työjuhta ja vapaa-ajan virkistäjä.
Joulunpyhinä valjaissa helisivät kulkuset ja pakkasessa kirskuivat jalakset. Tapaninpäivänä hevoset kannustettiin kilpa-ajoon.
Kyydinpidossa hevonen oli kelpo kaveri ja kuljetti matkustajia kestikievarista toiseen.
Hevosta käytettiin kulkuvälineenä myös sanansaatossa. Kun viestintävälineitä ei ollut, kulki tieto nopeiten hevosen selässä.
1800-luvun lopulla työhevosen merkitys kasvoi ja myös valtiovalta alkoi kiinnostua hevosen jalostamisesta. Kaskenpoltosta järjestelmälliseen maanviljelykseen siirtyminen merkitsi järeiden koneiden käyttöönottoa ja tarvetta hevosvoimile. Hevonen oli myös korvaamaton apu tiettömillä taipaleilla savotalla.
