Tummaa parkettia sen olla pitää! Tämä on ollut trendi jo muutaman vuoden ajan. Sisustuslehdet antavat ideoita ja kuluttajat toteuttavat.
Tummia, eksoottisia parkettipuulaatuja on suomessakin myynnissä lähemmäs sata eri vaihtoehtoa. Tavalliselle kodinomistajalle nimet ovat eksoottisia: jatoba, wenge, iroko, apassi, kempas, doussie, tiikki, merbau... Lista on pitkä, mutta kun kyse on parkettilattiasta, erottuu yksi joukosta.
- Ihmiset haluavat merbauta. Se on ollut kestosuosikki ja kuulunut valikoimaan pitkään. Se on semmoinen laadukkaan uljas puu, sanoo Karelian ympäristöpäällikkö Heikki Ovaskainen.
Suomen suurin parkettikauppias tietää, mistä puhuu. Merbau on väriltään kauniin punertava ja ajan mittaan se alkaa kimmeltää. Se on myös erittäin kova ja kestävä puulaatu, Suomessa käytettävistä trooppisista parketeista suosituin.
Merbau ei kuitenkaan uhkaa perinteisten parkettimateriaalien ykkösiä, kotimaisia tammea, koivua ja mäntyä.
Kuningaskuluttajan suurimmille rakennuttajille lähettämässä kyselyssä selviää, että tammi on ehdottomasti suosituin parketti uudiskohteissa, joissa yli puolet lattioista on tammiparkettia. Trooppisten parkettien osuus lattiamyynnistä on noin 10 prosenttia. Osuus on ollut viime vuodet kasvussa.
Merbau on uhanalainen
Parkettibisnes hakee trooppiset parkettipuut Väli-Amerikasta, Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta. Sieltä nimenomaan haetaan merbaukin, tarkemmin Papua- Uudesta-Guineasta ja Indonesiasta.
Alueen metsiä ei hoideta kestävästi. Maailmanpankin mukaan lähes 90 prosenttia alueella tehtävistä hakkuista on laittomia. Maailman luonnonsäätiö WWF sanoo merbaun olleen uhanalainen jo parikymmentä vuotta. Myös Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN:n listoilla merbau luokitellaan uhanalaiseksi.
Silti Suomestakin saa merbauta helposti, eikä se edes ole poikkeuksellisen kallista. Miten kauppiaat varmistavat, että myytävä merbau on eettisesti ja ekologisesti kestävältä alueelta?
- Me luotamme oikeastaan siihen tietoon, jonka saamme tavarantoimittajalta. Tavarantoimittajat ikään kuin poistavat sellaisia puulaatuja, joita ei pitäisi kaupata, kertoo asiakaspalvelupäällikkö Tuula Parviainen Parketti Romanoff Oy:stä.
Eli tavarantoimittajat pitävät huolta siitä, että kaupan on puuta, joka on kestävältä alueelta?
- Kyllä, tai siihen me oikeastaan luotamme, siltä pohjalta tämä juttu toimii, Parviainen sanoo.
Eurooppalaiset alihankkijat pidetään salassa
Ympäristöjärjestö Greenpeacen pian julkaistavan raportin mukaan yhdelläkään suomalaisella parkettimaahantuojalla ei ole luotettavaa järjestelmää puun alkuperän selvittämiseksi. Vaikka parkettikauppiaat sanovat luottavansa puun maahantuojaan, ei maahantuojillakaan ole takuita puusta, ne kun luottavat ulkomaisiin alihankkijoihinsa.
- Meidän toimintamalliin kuuluu se, että meillä on tietty määrä alihankkijoita ja toimittajia, jotka toimittavat puuraaka-aineen meidän tuotantolaitoksillemme valmiiksi jalostettuna aihiona, Karelian Ovaskainen toteaa.
Keitä nämä alihankkijat sitten ovat?
- No se on tieto, joka tällaisessa valmistavassa teollisuudessa kuuluu liikesalaisuuden piiriin, mutta ne ovat eurooppalaisia alihankkijoita: hollantilaisia ja belgialaisia, joilla on edustaja ko. maassa.
Karelia ei paljasta kontaktiensa nimiä, eikä juuri kukaan muukaan. Yksi ainoa yritys kertoi Ruotsissa toimivan merbauvälittäjänsä nimen, muut vaikenivat.
Uhanalainen merbau päätyy siis Suomen markkinoille yleensä eurooppalaisten alihankkijoiden kautta. Puun alkuperäksi voidaan ilmoittaa vaikka Saksa. Suomen tullin asiakirjoissa merbaun alkuperämaana on esimerkiksi eurooppalaisia kaupunkeja.
Toisaalta Suomesta löytyy myös yrityksiä, jotka hakevat merbaun Indonesiasta itse. Yksikään niistä ei kuitenkaan halunnut antaa lausuntoa nimellään. Puhelimessa viesti oli kuitenkin karu:
"Yhtä helppo meidän on ostaa laillista kuin laitonta..."
"Oma asia on, kuinka pitkälle perehtyy, oma moraali sanelee..."
Puun sertifiointi on kovaa kilpailua
Puun alkuperä on siis usein hämärän peitossa - niin asiakkaalta kuin myyjältäkin. Ruokakaupassa voi etsiä luomumerkkiä tai reilun kaupan tarraa. Voiko parkettikaupassa tehdä näin?
- No voi. Jos trooppista puuta nyt esimerkiksi välttämättä haluaa ostaa, sanoisin, että se on aina huonompi vaihtoehto kuin esimerkiksi kotimainen, vastaa Greenpeacen metsäasinatuntija Sini Harkki.
- Jos trooppista puuta välttämättä haluaa ostaa, kannattaa ostaa sellaisia puulajeja, joita viljellään, esimerkiksi akaasiaa tai eukalyptusta. Näidenkin osalta parasta olisi ostaa FSC-sertifioitua puuta. FSC-sertifikaatti on tällä hetkellä kaikkein luotettavin tae siitä, että puu on ainakin laillisesti hankittua, mutta mikään ei ole sataprosenttinen tae eettisyydestä.
FSC eli suomennettuna Hyvän metsänhoidon neuvosto on globaali yhdistys, jolla on toiminnalleen suurimpien ympäristöjärjestöjen tuki. Metsien sertifiointi tarkoittaa, että riippumaton kolmas osapuoli arvioi, onko metsiä hoidettu hyväksyttyjen sosiaalisten, ekologisten ja taloudellisten kriteerien mukaan. Sertifiointi on vapaaehtoista.
Metsäteollisuus ei kuitenkaan suosi FSC:tä. Sillä on oma sertifioijansa, PEFC.
- Seuraamme mielenkiinnolla näiden kahden sertifiointijärjestelmän en nyt sanoisi veristä, mutta lähes veristä kamppailua siitä, kuka tämän maailman metsät saa oikeasti sertifioida - ja missä vaiheessa tullaan siihen, että kenties meillä olisikin yksi sertifiointijärjestelmä. Mielestäni ei olisi hirveästi syytä taistella keskenään, vaan mennä hyvän asian puolesta eteenpäin ja sertifioida metsät, Karelian ympäristöpäällikkö Heikki Ovaskainen sanoo.
Juuri merbaumetsiä ei kuitenkaan sertifioida. Teollisuuden PEFC sanoo, että kyse on paikallisten yritysten haluttomuudesta sekä köyhien alueiden taitamattomuudesta. Ympäristöjärjestöjen FSC:n mukaan merbaumetsät ovat niin loppuun hakattuja, ettei niille yksinkertaisesti voi myöntää sertifikaattia.
- Se olisi meille kaikista helpoin vaihtoehto, että me voisimme ostaa fsc-sertifioitua merbauta. Siksi ainoa vaihtoehto on pyytää alihankkijoilta tietty määrä dokumentteja. Ne ovat niiden oma vakuutus, jossa on usein mukana alkuperätodistuksia ja tukkitarkastuspöytäkirjoja, Ovaskainen perustelee.
Sertifikaatit ovat usein väärennettyjä
Jokainen suomalainen merbaukauppias vakuuttaa sertifikaattien olevan kunnossa. Merbaulle myönnetyt sertifikaatit ovat kuitenkin paikallisia ja usein väärennettyjä.
Kun Suomessa soittaa mille tahansa kauppiaalle, joka myy merbauparkettia, kuulee vastauksen, että puu on sertifioitua ja sertifikaatit on nähty. Silti maailmassa ei ole yhtään merbaumetsää, joka olisi sertifioitu. Ristiriita on melkoinen.
- Aivan. Sen mekin huomasimme, kun kyselimme suomalaisilta yhtiöiltä, mitä trooppista puuta tuodaan ja myydään. Tuntuu olevan standardivastaus, että puu on sertifioitua, mutta kun vähän enemmän kyselee, käy ilmi, että yhtiöt eivät tiedä, millä tavalla se on sertifioitua. Tai sitten käy ilmi, että mitään sertifikaattia ei ole olemassakaan, Greenpeacen Sini Harkki harmittelee.
Rakennuttajat suosivat toistaiseksi tammea. Kodinsisustajat kuitenkin himoitsevat uutta ja haluavat tummia lattioita.
- Monet suomalaiset parkettiyritykset sanovat, että he myyvät merbauta sen takia, että kuluttajat sitä haluavat, koska se on kaunis, punertava, kova, hyvä puulaji. Itse kuitenkin uskon, että kukaan ei haluaisi ostaa merbauta, jos tietäisi, millä tavalla se on tuotettu ja mistä se tulee, Harkki sanoo.
Onneksi on olemassa vaihtoehtoja. Puuta lämpökäsittelemällä ja petsaamalla sen saa kauniin tummaksi, ja sävyvaihtoehtoja on monia.
Uhanalaisten trooppisten merbaumetsien kohtalosta päättävät kuluttajat konkreettisesti, omaa kotia sisustaessaan. Lattiamateriaaleja valitessa kannattaa muistaa, että mitä lyhyempi matka puulla on metsästä lattialle, sitä helpompi sen alkuperä on jäljittää ja sitä varmempi voi eettisestä ostopäätöksestään olla.
Noora Vanhanen / TV1 Kuningaskuluttaja
Kuvat 3 ja 8: Greenpeace
