Mailat tanassa Innsbruckiin

Kiekkoleijonien arvokisasijoitus oli vuoteen 1976 mennessä hiljalleen kohentunut, mutta vielääkään ei ollut ilmennyt tarvetta kokoontua mitalien vuoksi ryhmäkuvaan.

Suomi oli vuodesta 1960 alkaen edennyt jääkiekon olympiaturnauksissa seitsemänneltä sijalta viidennelle. MM-kisoissa neljäs sija oli ollut vakiopaikkana koko 1970-luvun alun, yhteensä kuusi kertaa.

Mitalin puuttumista pahensi se, että Ruotsi oli joka kerta Suomen edellä.

Vaikkapa itäisen naapurimaan pelaajiin verraten Leijonat joutuivat kohtaamaan maaotteluvastustajansa melko vähäisellä valmistautumisella. Sarjaottelun jälkeen ei ollut kuin päivän verran harjoitusaikaa.

Olympialaisiin saatiin sentään valmistautua kokonainen viikko. Mielialat olivat niin korkealla, että rohkeimmat povasivat Suomelle jopa pronssia.

Pronssille ei ylletty, mutta olympiasijoitus parani pykälällä: Suomi oli Innsbruckin turnauksessa nelonen.

Haastateltavana on mm. Leijonien kakkosvalmentaja Lasse Heikkilä, joka toimi itse päävalmentajana kaudella 1976-1977.

Joukkueen kuopus oli HIFK:n Matti Hagman, veteraaneihin taas kuului Pekka Marjamäki, joka pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa jo vuonna 1967.

Katso myös

• Wikipedia: Suomen jääkiekkomaajoukkueen historia (fi.wikipedia.org)