Hyppää pääsisältöön

Bela Lugosi esittäytyy

Helsinkiläinen Bela Lugosi -klubi kokosi 1980-luvun alkupuolella yhteen goottirockin, kauhuromantiikan, mustien vaatteiden ja riehakkaan yöelämän ystävät.

Tietolaatikko

Bela Lugosin toimintaa edelsivät Pete Europan (Petri Hakkarainen) Lepakossa organisoima yöbileiden sarja, jonka teemoja olivat "Perverssi Berliini -32", "Pop Art" ja "Kauhu".
Klubin muita aktivisteja olivat mm. Richie Maailma (oik. Mattila), Pasi "Panda" Nikander, Harri Jones (oik. Laitinen) ja Tapio Hopponen, jotka ovat myöhemminkin toimineet musiikkialan organisaatiotehtävissä.

Bauhaus-yhtyeen kappaleesta nimensä saanut Bela Lugosi -klubi sai alkunsa keväällä 1982, kun sen tulevilta aktivisteilta evättiin ulkoasullisista syistä sisäänpääsy useampaan pääkaupungin ravitsemusliikkeeseen: "Ei tämä ole mikään Sirkus Sariola!"

Tuohtuneiden mutta aloitekykyisten nuorten miesten yhteenliittymä julisti päämääräkseen "suomalaisten tutustuttamisen yleiseruooppalaiseen juomakulttuuriin sekä käytöstapoihin". Käytännössä tämä merkitsi, että omituisen näköisten hiipparienkin olisi päästävä halutessaan anniskelupalveluiden ääreen mielimusiikkinsa säestyksellä.

Natsan eli Nylands Nationin tiloissa pidetyissä Bela Lugosi -illoille antoi erityisen leimansa Bauhausin, Joy Divisionin, Killing Joken ym. postpunk-bändien tummanpuhuva musiikki, josta myöhemmin alettiin käyttää nimeä goottirock.

Suomalaisista ryhmistä klubille kelpuutettiin sen tyyppisiä nimiä kuin Musta Paraati, Syyskuu, Hefty Load, Twiggy Oliver tai Geisha. Bändien lisäksi ohjelmistoon kuului mm. poikkitaiteellisia performansseja, muotinäytöksiä ja vartalomaalausta.

Asiakaskunnalta edellytetty vaateparsi juurrutti nuorisokieleen käsitteet "musta muovityrkky" ja "mustahuuli".

Teksti: Jukka Lindfors