Hyppää pääsisältöön

Hymyhuulien salaisuus

Aake Kalliala kuristaa Pirkka-Pekka Peteliusta (1987).
Aake Kalliala kuristaa Pirkka-Pekka Peteliusta (1987). Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle. Hymyhuulet

"Äyts töks töks" ja "nunnuka-nunnuka lailaa-lailaa" olivat mieleenpainuvia viisauksia, joihin tv-katsojia tutustutti Hymyhuulet-sarja vuosina 1987-1988.

Hymyhuulet oli Kari Kyrönsepän ja Pirkka-Pekka Peteliuksen kolmas ja viimeinen merkittävä yhteistyöprojekti Velipuolikuun ja Mutapainin ystävien jälkeen.

Röheämpää ja epäanalyyttisempää, Petelius määrittää Hymyhuulien ominaislaadun. Hänen partnerinaan sarjassa oli tällä kertaa Aake Kalliala, jonka erityisvahvuuksiin kuuluivat järjettömät hahmot.

Petelius ja Kalliala esittelivät katsojille mm. politiikan ja kulttuurin merkkinimiä Vironperän pariskunnasta Chydeniukseen ja Rydmaniin.

Hymyhuulet esitteli mm. maamme etnisiä vähemmistöjä saamelaisista romaaneihin. Stereotypioilla leikittely herätti kärkevää keskustelua julkisuudessa. Tekijöitä syytettiin etnisten ennakkoluulojen ruokkimisesta, mutta heidän itsensä mukaan vähemmistöjen edustajat kehottivat heitä jatkamaan entiseen malliin.

Forssalais-tuusulalaista nuorisokulttuuria esitteli Antti Raivion ja Ville Virtasen luoma Aki ja Turo -kaksikko, joka elvytti yleiseen käyttöön ilmaisut "lievä mopo", "äyts töks töks" ja "mutsis oli". Koulukiusaajan ja -kiusatun monimutkaista suhdetta esittelevät sketsit oli tarkoitettu itkettämään, mutta niistä tuli suomalaisen tv-huumorin merkkituotteita.