Muistoja säveltäjä Toivo Kuulasta

Säveltäjä Toivo Kuula (1883-1918) löysi innoituksensa suomalaisuudesta ja kansanmusiikista. Fennomaanina tunnettu säveltäjä sai kuitenkin myöhemmässä vaiheessa vaikutteita myös ranskalaisesta impressionismista. Lupaavan säveltäjän elämä kuitenkin päättyi traagisesti kesken parhaan luomiskauden sisällissodan jälkimainingeissa vuonna 1918.

Alavudella vuonna 1883 syntynyt Toivo Kuula oli lähtöisin vaatimattomista oloista. Koti oli hyvin uskonnollinen, ja isä toivoikin pojastaan pappia. Tälle uralle hän ei kuitenkaan lähtenyt vaan musiikki vei mennessään. Kuula jätti koulunsa kesken ja päätti keskittyä vain musiikkiin. Hän uhkasi lähetä merille, jos vanhemmat vastustaisivat musiikkiuraa.

Vasta 17-vuotias Kuula yritti Helsingin musiikkiopistoon, jonka pääsykokeissa kuitenkin havaittiin hänen tekninen osaamisensa puutteelliseksi. Viulunsoitonopettaja oli jopa kehottanut Kuulaa hakeutumaan maatöiden pariin. Mutta lahjoja ja kunnianhimoa ei Kuulalta kuitenkaan puuttunut. Hänen veljensä Jalo Kuula muistelee radio-ohjelmassa (1962), millainen suhde hänellä oli huomattavasti vanhempaan veljeensä ja miten kunnianhimoisesti tämä suhtautui musiikkiin.

Musiikkiopiston ovet aukesivat, sillä Martin Wegelius oli huomannut nuorukaisen lahjakkuuden. Hän järjesti Kuulalle vapaaoppilaspaikan. Einari Marvia toteaakin radio-ohjelmassa Toivo Kuulan tarina (1966), että Suomen säveltaiteelle Kuulan kaltaisen lahjakkuuden menetys olikin huomattavan suuri. Lahjakkuudesta huolimatta opintojen alku oli hankalaa. Opiskelu oli kallista eikä hän kyennyt hankkimaan alivuokralaisasuntoonsa pianoa vaan piirsi koskettimet paperille ja harjoitteli sen avulla.

Vuodet 1906–1908 muodostuivat ratkaiseviksi nuoren Toivo Kuulan kehitykselle. Hän kirjoitti tuona aikana osan tunnetuimmista yksinlauluistaan ja kuorosävellyksistään, ja piti opintojensa päätteeksi sävellyskonsertin, jonka perusteella hänet luettiin maamme eturivin säveltäjiin.Saamansa stipendin turvin säveltäjä suuntasi ulkomaille. Italian matkaa seurasi opintoja Leipzigissä. Pariisissa hän tutustui ihailemiensa impressionistien musiikkiin ja orkesterinkäyttöön.

Kuulan elämäkerran kirjoittanut Tuomi Elmgren-Heinonen huomauttaa, että Kuulan tuotanto oli looginen ja siinä on hänen mukaansa vielä paljon tutkittavaa. Olihan sävelrunous oli ehjä kokonaisuus, joskin vapaamuotoinen.
Vapaana säveltäjänä toiminut Kuula piti myös orkesterin johtamisen taitoa tärkeänä. Hän toimi kapellimestarina Oulussa, Helsingissä ja Viipurissa.

Kuulan tytär Sinikka Kuula–Marttinen kertoo televisiohaastattelussa olleensa vasta yksivuotias, kun Toivo Kuula kuoli. Näin ollen hänellä ei juurikaan ole eläviä muistikuvia isästään. Sen sijaan hänen äitinsä kertoi runsaasti Toivo-isästä, jonka sävellystyöstä tuli tyttärelle tärkein asia elämässä. on yhdessä puolisonsa taiteilija Lasse Marttisen kanssa kerännyt Toivo Kuulan säveltuotantoa ja sitä sivuavaa aineistoa.

Toivo ja Alma Kuula Toivo ja Alma Kuula Kuva: Museovirasto Toivo Kuula,Alma Kuula

Kohtalokas ilta Viipurissa 1918

Säveltäjän kohtaloksi koitui vappu Viipurissa vuonna 1918. Seurahuoneella juhlittiin Viipurin valloitusta. Ravintolasalissa oli koko joukko suojeluskuntalaisia ja jääkäreitä. Säveltäjän puoliso Alma Kuula oli poistunut ravintolasta kotiin, kun taas Toivo oli jäänyt soittamaan säveltämäänsä Suojeluskuntain marssia.

Illan mittaan ravintolaan tuli yhä enemmän väkeä ja meno sitä mukaa vain kiihtyi. Riitaa kehkeytyi ajan polttavista kysymyksistä kuten kieliasioista, suojeluskunnista, jääkäreistä ja Saksan merkityksestä. Fennomaanina tunnettu Kuula joutuikin sanaharkkaan saksalaismielisten jääkärien kanssa huudettuaan "Suomi yli kaiken!" Sen seurauksena Kuula päätyi käsirysyyn jääkärien kanssa. Pahasti pahoinpidellyn Kuulan onnistui paeta Seurahuoneen pihalle, jonne hänet lopulta erään luutnantin määräyksestä ammuttiin.

Hän ei toipunut ampumavammastaan vaan kuoli sairaalassa seitsemäntoista vuorokautta myöhemmin 18. toukokuuta vuonna 1918 vain 34-vuotiaana. Suomen sisällissota päättyi 15. päivä toukokuuta 1918, mutta sodan välittömät vaikutukset jatkuivat ainakin saman vuoden loppuun asti. Kuulasta tuli sodan viimeisimpiä ja tunnetuimpia uhreja, vaikka hän ei osallistunutkaan itse taisteluihin.

Lähde: Kaija Valkonen – Elina Valkonen: Suurin on rakkaus. WSOY 1997

Lue lisää:

Alma ja Toivo Kuula - hehkuva rakkaustarina sadan vuoden takaa

Tammikuussa 1918 laulajatar Alma Kuula ja säveltäjä Toivo Kuula ovat onnellisia. Avioliiton solmimista ovat edeltäneet piinalliset vuodet, mutta nyt he asuvat Viipurin lähellä pienen tyttärensä ja kotiapulaisensa kanssa. Pian kaikki on kuitenkin päättyvä, mutta vielä he eivät sitä tiedä. Lue juttu ja seuraa Alma ja Toivo Kuulan tarinaa keväällä 1918.

Lue lisää:

19.1. Täällä on täydellinen sota ollut jo toista viikkoa

Tammikuun 19. päivänä Viipurissa sattuu vakava kahakka Pietisen tehtaalla. Säveltäjä Toivo Kuula kirjoittaa tapahtuneesta veljelleen Arvolle Vaasaan. #musiikinkevät1918