Hyppää pääsisältöön

Rory Gallagherilla jalat maassa

Miksi soitat bluesia? Käsittelevätkö kappaleesi Pohjois-Irlannin tilannetta? Tätä kysyttiin, kun Eiren kitarasankari saapui Ruisrockiin vuonna 1975.

Rory Gallagher (1948 - 1995) nousi 1970-luvun alussa rockin uudeksi kitaratähdeksi, joka päihitti kriitikkoäänestyksissä jopa Eric Claptonin.

Iltatähden haastattelun alkajaisiksi hän kumoaa huhut siirtymisestään sähköisestä kitarabluesista akustiseen. Gallagher soitti yhä bluesia, vaikkei välttämättä klassista perusbluesia.

Miksei Gallagher tehnyt universaalia ja progressiivista musiikkia Mahavishnun tapaan? Hän halusi pitäytyä maanläheisen ja juurevan materiaalin parissa, vaikka käsittelikin sitä "progressiivisesti".

Pitikö kitaristi sitten itseään omaperäisenä? Eikö blues ollut mustan väestön musiikkia? Blues, rock, jazz, folk ja muut vaikutteet ovat tarttuneet radiosta, Gallagher vastaa - eikä radio näytä, minkä värinen kukin laulaja on. Bluestaipumuksistaan huolimatta hän pyrki omaperäisyyteen.

Gallagher ei katso laulujensa soveltuvan politiikan välineiksi. Niinpä hän ei ole myöskään kuvannut kappaleissaan Pohjois-Irlannin kriisiä sen paremmin sanoin kuin sävelin.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto