Hyppää pääsisältöön

Joko joutui armas aika? – koululaiset ja ylioppilaat kesän korvalla 1974 ja 1988

Ohjelmissa seurataan oppikoululaisten ja ylioppilaiden kevätjuhlia vuonna 1974 sekä abiturienttien ja ylioppilaiden aatoksia vuonna 1988. Haastatteluissa pienimmät kertovat koulun olevan tylsää, lukiolaisilla on tulevaisuus vielä auki.

Vuonna 1974 Suomessa oli noin 300 000 oppikoululaista. Ehtojen kanssa heistä painiskeli kesällä noin 40 000, joista arviolta 30 000 sai sittemmin ehtonsa läpi. Kaiken kaikkiaan noin 10 prosenttia koululaisista joutui jossain vaiheessa käymään saman luokan uudelleen.

Kevään ylioppilaskirjoituksiin osallistui noin 30 000 kokelasta, joista valkolakin sai 25 000. Tuoreiden ylioppilaiden täytyi kilpailla 10 000 korkeakoulupaikasta.

Kaikille tulevaisuuden haaveet eivät vielä ylioppilaskeväänä olleet kirkastuneet, vaikka kiinnostava ala saattoikin olla jo selvillä. Vasta ylioppilaslakin päähänsä painanutta nuorta naista epäilytti myös naisten huono asema työelämässä. Taskussa oli L:n paperit ja psykologia kiinnosti, mutta naispsykologeille ei kuulemma oikein ollut työpaikkoja.

Koulutaipaleen alussa olevia taas harmittivat liiat läksyt ja kokeet. Reksin puhutteluunkin joutui turhan helposti.

Alkuvuodesta 1988 valmistuneessa ohjelmassa kysyttiin Helsingin normaalilyseon abeilta heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan. Kirjoitukset puskivat päälle, mutta niistä selvittyään ainakin haastateltu kolmikko Bäckman-Castrén-Järvinen oli aikeissa suunnata akateemiseen maailmaan. Olettaen, ettei kirjoitusaamuisin nukkunut pommiin.

Aktiiviset lukiolaiset, tulevat abit Aleksi Bardy ja Ruurik Holm puolestaan tiedustelivat huolestuneina opetusministeriöstä, mihin kaikki korkeakouluihin havittelivat lahjakkaat oppilaat oikein sijoitetaan. Entä miksi ministeriössä suhtauduttiin niin nihkeästi välivuoden pitäjiin, eikö se ollut "inhottavaa kansantaloudellista hyötyajattelua"?

Kaikkia lukion käyneitä kirjapainoitteinen akateemisuus ei kuitenkaan vetänyt puoleensa. Ylioppilas Korjoila opiskeli tyytyväisenä ammattikoulussa puhelinasentajaksi, akateemisen perheen kasvatti Mikael "Gusse" Andersson puolestaan oli keskeyttänyt kemistiopintonsa, pyrkinyt ja päässyt Teatterikorkeakouluun.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä ja Petra Himberg

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto