Oiva on luvannut tehdä Ansalle runon. Ansa onkin mielissään kauniista riimettelyistä, kunnes käy ilmi, että Oiva lukee omissa nimissään lasten kirjoittamia runoja.
Oiva yrittää puolustautua, että lapset ovat vain halunneet auttaa häntä. Ansa kuitenkin muistuttaa, ettei koskaan saa väittää toisen kirjoittamaa runoa omakseen.
Lasten lähettämät runot ovat kuitenkin niin hienoja, ettei Ansakaan jaksa enää vihoitella Oivalle.
Runoiluun tuo välillä pelottavan romanttista tunnelmaa sähköjen katkeilu.
Teksti: Elina Yli-Ojanperä
