Jukka Lindfors
Yle
The Rolling Stones saapui ensivisiitille Suomeen juhannusaattona 1965. Fanivastaanotto Turun lentokentällä sujui ilman pelättyjä "hysteerisiä kohtauksia”. Yyterin konserttiyleisö sitä vastoin osoitti kykynsä villiintyä kansainväliseen tyyliin.
Suomessakin jo suureen nuorisosuosioon kohonneet "Vierivät kivet" eli "Pulterit" tai "Palterit" saapuivat konsertoimaan Yyterin juhannusjuhlissa. Ensivisiitti oli "voimakkaan ennakkokohun saattelema". Aikuisille Rollarit olivat "ruumillistunut haaste" ja varhaisnuorille "kaiken onnen vertauskuva", kuten uutisten jälkiraportti asian ilmaisee.
Vielä Turun lentokentällä ei kuitenkaan kukaan pyörtynyt onnesta eikä ketään viety sairaalaan, vaikka bändiä tervehdittiinkin "rautalankojen rajulla räminällä". Vastassa oli satakunta ihailijaa, fanclubin puheenjohtaja ja paikallinen suosikkibändi The Sharks.
Rauhallisen maahantulon vastapainoksi Yyterin konserttiyleisö osoitti kykynsä villiintyä kansainväliseen tyyliin.
Lavalle viskottiin kenkiä, villapuseroita, rintaliivejä ja tyhjiä viinapulloja, ja muutamat pyörtyivät. Poliisit ja järjestysmiehet painivat liian lähelle rynnivien katsojien kanssa joskus kovankin näköisin ottein.
Heikki Kahila maalailee uutisjutussaan tunnelmia parhaaseen urheiluselostustyyliin: "Yleisömassa kiehui ja kihisi, se oli kuin joka suuntaan poreileva värikäs keitos. joka ilmensi tunteitaan yhdellä kaiken alleen peittävällä, jatkuvalla kirkunalla."
Oli tultu ottamaan pienet hysteriat.
Suomalaisessa mediassa vallinneeseen tyyliin Rolling Stonesin musiikkiin suhtaudutaan tässäkin vähättelevästi. Se on "rautalankojen huuman monotonista jumputusta", jonka kuulemisellakaan ei ollut niin väliä. "Oli tultu ottamaan pienet hysteriat, kuten toisen vuosikymmenensä vasta aloittanut piukkapöksy asian tulkitsi."
"Pyörivät palterit tekivät parhaansa kiihdyttääkseen uransa tähän asti suurimman yleisön lähes mielettömyyden rajoille", Kahila hehkuttaa. Hän muisteli tapausta Juhani Similän ohjelmassa 31 vuotta myöhemmin.
Keskenkasvuinen Rollari-fani Kai Rikkonen pääsi tapittamaan idoleitaan vanhempiensa seurassa. Navettatyöt oli hoidettu normaalia aikaisemmin, jotta Urjalasta ehdittäisiin katsomaan ulkomaan ihmeitä.
1. Everybody Needs Somebody to LoveRollarien settilista 25.6.1965
2. Little Red Rooster
3. The Last Time
4. Route 66
5. Around And Around
6. I'm Moving On
7. Time Is on My Side
8. I'm Alright
(Lähde: Mikael Huhtamäki, Live in Finland, 2013)
Parodisella ”Tango pelargonialla” kuuluisuuteen noussut Kuuva pelkäsi Stones-fanien kivittävän hänet, mutta toisin kävi. Lavan edustan olivatkin valloittaneet teinitytöt, joiden anorakeissa luki "I love Kari". Pakollisten hittiensä jälkeen vanha rokkari pyöräytti muutaman Elvis-numeron ja sai aplodit, joita Mick Jaggerkin tuntui kuuntelevan kunnioittavasti.
Rollarit oli hankkinut Suomeen tamperelainen promoottori Tappi Suojanen, joka myöhemmin kierrätti juhannusnähtävyyksinä mm. Peyton Place -sarjan "Rodney Harringtonia" (näyttelijä Ryan O´Neal) ja tv-cowboy "Virginialaista" (James Drury).
Juhannusjuhlien puitteet olivat maailmanluokan tähdille melko vaatimattomat. Esiintymislava oli puuta, ja pukuhuoneen virkaa toimitti lavan taakse rakennettu puinen liiteri.
Mikael Huhtamäen Live in Finland -teoksen mukaan paikalla oli arviolta 10–12 tuhatta ihmistä, siis vain muutamia tuhansia enemmän kuin normaalit 7000 henkeä. Huhtamäki arvioi, ettei keikka ollut järjestäjätahoille kovinkaan tuottoisa suhteutettuna päätähtien 80 000 markan palkkioon puolisen tuntia kestäneestä esiintymisestään.
Artikkelin ensimmäisen videon näkyvyys on rajattu Suomeen ja osa kuvamateriaalista poistettu kuvaoikeussyistä. Artikkelin lähteenä on käytetty mm. Mikael Huhtamäen teosta Live in Finland. Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979, Gummerus 2013.
