Hyppää pääsisältöön

Yleisurheilun MM-kisaperinne alkoi Helsingistä 1983

Yleisurheilun ensimmäiset MM-kisat pidettiin Helsingissä elokuussa 1983. Tapahtuman ehdoton merkkimies oli kolme kultaa kahmaissut amerikkalainen Carl Lewis.

Kisat avasi tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Avajaisohjelmaan kuului mm. 154 osallistujajoukkueen sisäänmarssi ja eri maiden lipuilla varustautuneiden lipunkantajien esiintyminen kentällä Jorma Panulan säveltämän kisafanfaarin tahdissa. Tapahtumassa lauloivat oopperalaulaja Martti Talvela ja Klemetti-Opiston kamarikuoro, jotka säestivät myös Suomen naisten liikuntakasvatusliiton valiovoimistelijoiden värikästä näytöstä. Joukkuevoimistelun koreografian oli laatinut Raija Riikkala.

Avajaiset olivat ainakin suomalaisittain näyttävät mutteivät kovin railakkaat. Ajankohtaisen Kakkosen MM-raportissa Leo Eläin eli Heimo Holopainen irvaileekin niiden "hautajaissaattotunnelmaa". Toimittaja Mari Kiukkaan mukaan muuan ulkomainen kisavieras oli kysäissyt, "milloin ruumis tuodaan kentälle".

Monissa kisoja käsittelevissä uutis- ja ajankohtaisohjelmissa kiinnitettiin huomiota urheilun sponsoritoimintaan ja oheistuotemarkkinoihin, jotka olivat tuolloin Suomessa vielä suhteellisen uusia ilmiöitä.

Kisojen ehdoton kuningas oli USA:n Carl Lewis, joka otti kultaa pituudesta, 100 metriltä ja 4x100 metrin aitajuoksusta.


Miesten 100 m juoksu, voittajana Carl Lewis (USA). Miesten pituus, voittajana Lewis, USA:n kolmoisvoitto. Miesten 4 x 100 metrin viesti, USA voittaa uudella ME-ajalla 37,86.

DDR:n Marita Koch voitti kultaa 200 metrillä sekä molemmista naisten viesteistä. Kochia seurasivat mitalitilastoissa kahden kullan naiset: Tšekkoslovakian Jarmila Kratochvílová (naisten 400 ja 800 m) ja USA:n Mary Decker (naisten 1500 ja 3000 m).


Grete Waitz (Norja) voittaa maratonin. Jarmila Kratochvilova (Tšekkoslovakia) voittaa naisten 800 metrin juoksun. Naisten 400 metrillä syntyy uusi maailmanennätys. Naisten 4 x 400 metrin viesti: DDR voittaa. Naisten 200 metriä, voittajana Marita Koch, toisena Merley Ottey (Jamaika).

Seiväshyppääjä Sergei Bubka aloitti Helsingissä ainutlaatuisen maailmanmestaruusputkensa, joka päättyi vasta vuonna 1999.

Kisojen menestynein maa oli Itä-Saksa eli DDR 25 mitalillaan, joista 11 oli kultaisia. Seuraavina tulivat USA (24/6) ja Neuvostoliitto (20/5).

Suomi oli mitalitilaston kahdeksas. Isäntämaan kolme mitalia edustivat kutakin jaossa olevaa arvometallilajia. Martti Vainio heittäytyi 5000 metrillä pronssille, Arto Bryggare aitoi MM-hopealle, ja Tiina Lillak heitti keihäskultaa.

Lähelle huippua suomalaisurheilijoista pääsi mm. kiekonheittäjä Ari Huumonen, joka sijoittui lopulta neljänneksi uransa pisimmällä heitolla.


Miesten kiekonheitossa Ari Huumonen (Suomi) sijoittuu neljänneksi. Miesten 10 000 m:n juoksu: Alberto Cova (Italia) voittaa, Martti Vainio (Suomi) tulee neljänneksi.


Alberto Juantorena (Kuuba) loukkaantuu 800 metrin alkuerissä ja viedään paareilla pois juoksuradalta. Korkeushyppäjä Sara Simeoni (Italia) loukkaantuu. Naisten 100 metrin juoksussa Evelyn Ashford (USA) loukkaantuu. Miesten 3000 metrin estejuoksussa Henry Marsh USA) kaatuu kuivaesteellä. Miesten 4 x 400 metrin viestissä kolmannella osuudella USA:n Willy Smith kaatuu ja pudottaa kapulan.


Helena Fibingerova (Tshekkoslovakia) voittaa kisan naisten kuulantyönnön ja halaa järjestysmiehet. Miesten kolmiloikka: Zdzislaw Hoffmann (Puola) voittaa, Willie Banks (USA) toinen.


Edwin Moses (USA) voittaa miesten 400 metrin aitajuoksun. Mary Decker (USA) voittaa naisten 1500 m juoksun.


Miesten keihäänheitossa Aimo Aho (Suomi) ja Esa Utriainen (Suomi) putoavat jatkosta, Detlef Michel (DDR) voittaa, toisena Tom Petranof (USA), kolmas Dainis Kula (Neuvostoliitto). Miesten korkeus: Gennadi Avdejenko (Neuvostoliitto) voittaa, Tyke Peacock (USA) toisena, Zhu Jianhua (Kiina) kolmas.

Kisojen päätösjuhlassa nähtiin muun muassa voimisteluesitys, jossa stadionin nurmelle muodostettiin Suomen lippu sekä kisojen seuraavan isäntämaan Italian lippu.

HUOM: Valitettavasti Yliesurheilun MM-kilpailuiden ohjelmanäytteet ovat sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa ja suomalaisten palvelimien kautta.
OBS: På grund av våra kontraktsvillkor är programmet tyvärr endast tillgängligt i Finland och via finska servrar.
NOTE: Due to the terms of our agreements this programme is unfortunately only available in Finland and via Finnish servers.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?

  • Noita Nokinenä toi särmää juhlapyhien pumpulinpehmeään idylliin

    Noita Nokinenä ihastutti radiossa

    Näyttelijä Marja Korhosen esittämä Noita Nokinenä oli käsikirjoittaja Toini Vuoriston luoma rakastettu hahmo Ylen lastenkuunnelmissa. Noita Nokinenän seikkailuja kuultiin radiossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1963 osana Pikkuväen satujoulu -ohjelmaa. Omana ohjelmanaan Noita Nokinenä viihdytti kuuntelijoita vuosien 1970–1985 pääsiäisinä, juhannuksina sekä jouluisin.

  • ”Joutui hyppäämään avantoon, että kamerat käy ja kukaan ei neuvonut" – Outi Popp teki tv-debyyttinsä Tuubissa

    Toimittaja–kirjailija muistelee aikaansa Tuubi-sarjassa.

    Outi Popp liittyi Tuubi-musiikkisarjan toimittajakaartiin vuonna 1983. Hectorin ja Freemanin lisäksi juontotehtävissä nähtiin myös Tapio Liinoja. Popp muisteli vaiheitaan musiikkisarjassa Elävälle arkistolle vuoden 2017 syksyllä. Vuonna 1979 käynnistyneessä musiikkisarjassa nähtiin sen alkuvuosien tapaan edelleen varsin rockpainotteista musiikkivideotarjontaa.

  • Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

    Palkittu dokumenttisarja vuodelta 2011

    Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto