Hyppää pääsisältöön

Runoilija Ilpo Tiihonen ja kaupungin ääni

"Tässä on runoilija jonka nakkisormissa pysyy niin kirves kuin sulkakynä; kumpikin on käytössä joskus jopa samassa runossa”, esittelee Ilpo Tiihonen itsensä erään runofestivaalin esitteessä.

Tietolaatikko

Teoksia:
Sarkunmäen palo, runoja (1975)
Pihapuu, näytelmä (1976)
Antero Vipuliini ja taikatakki,lastenrunoja (1977)
Eroikka, runoja (1982)
Muusa, runoja (1994)
Boxtrot, runoja (1998)
Eros, runoja (2002)
Largo, runoja (2004)
Kaipaus, näytelmä (2006)

Tiihosen (s.1950) lyriikka lähtee arkipäivän kokemuksista, kaupungin kaduista tai luonnon hiljaisuudesta.

Runoissa on myös hienosti huumorin alle kätkettyä kritiikkiä esimerkiksi elämän kiireellisyyttä kohtaan. Tiihosen kieli pelaa rytmeillä ja riimeillä, sanaleikeillä.

Useissa Tiihosen runoissa liikutaan Helsingissä, varsinkin Kallion kaupunginosassa.

Kalliossa Tiihonen näkee erityistä kauneutta: ” Auvoinen rikkumaton idylli ei riitä, sen lisäksi tarvitaan arvaamattomuutta ja vaaraa, pelon momenttia, sitä ettei kaikkea tiedetä.”, Tiihonen kirjoittaa. Kotiseuturunoilijaksi hän ei kuitenkaan tahdo leimautua.

Tiihonen on vaikuttanut myös teatterin puolella ja lastenkulttuurin parissa. Hänen teoksiaan on käännetty ainakin englanniksi, unkariksi ja italiaksi.

Teksti: Kaisa-Liisa Vähäsarja

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto