Hyppää pääsisältöön

Kirjailija Veijo Meri loi maineensa groteskin sotaromaanin kirjoittajana mutta nautti lyriikan luomisesta

Kirjailija Veijo Meri oli kansainvälisesti tunnettu suomalaiskirjailija, joka oli myös modernismin merkittävä prosaisti. Hänen tuotantonsa on ollut laaja käsittäen lyriikasta romaaneihin ja näytelmiin, esseihin sekä elämäkertoihin. Hänen teoksiaan on dramatisoitu niin televisioon kuin valkokankaallekin, Veijo Meri kertoo ohjelmassa Ammatti: Suomalainen kirjailija (2001) lapsuudestaan ja kirjailijaurastaan, kirjoittamisesta sekä kielestä.

Veijo Meri (1928–2015) syntyi Viipurissa, mutta kotipaikka vaihtui usein, sillä isä oli armeijan palveluksessa. Mereen ladattiin paljon odotuksia, olihan hän isovanhempiensa ensimmäinen lapsenlapsi ja suvun ensimmäinen ylioppilas. Yliopisto-opinnot kuitenkin jäivät laudatur-työtä vaille kesken. Hän koki myös samoihin aikoihin henkisen romahduksen 1950-luvun lopussa ja oli sen vuoksi Lapinlahdessa joitakin viikkoja hoitoa saamassa. Sairaalajakson jälkeen hän paneutui toden teolla kirjailijan ammattiin ja perheeseen. Esikoisteos Manillaköysi (1957) oli kiitelty teos, mutta sen jälkeen ilmestyneet Irralliset (1959), Vuoden 1918 tapahtumat (1960 ja Peiliin piirretty nainen (1963) vahvistivat hänen asemaansa proosan modernismin keulakuvana.

Meren maine groteskin sotaromaanin kirjoittajana levisi ulkomaille 1960-luvun alussa ja hänet palkittiin kansainvälisellä kirjallisuuspalkinnolla 1963.

1970-luvulla hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Mielen lähtölaskenta (1976) ja alkoi luoda kaunokirjallisia teoksia uudella tavalla. Hän kirjoitti ensin proosan ja sen jälkeen siitä näytelmän. Esimerkkinä tästä hän mainitsee Aleksis Kiven, josta hän teki elämäkerran ja sen jälkeen näytelmän.

Ohjelmassa Meri pohtii yksityiselämän merkitystä kirjailijalle. Hänen mukaansa nuori polvi ei juossut kapakoissa eikä elänyt villiä elämää. Tasapainoinen perhe-elämä oli Merellekin merkittävä tuki kaunokirjallisessa työssä. Hän huomauttaa, että 1950-luvun kirjailijoita on syyllistetty suomalaisten moraalisen selkärangan murtamisesta. Toisaalta 1950-luvun kirjailijat halusivat pysyä hänen mukaansa erossa 1970-luvun poliittisesta jähmeydestä ja kiistoista.

Hän myös sivuaa haastattelussaan muitakin yhteiskunnallisia kipupisteitä ja suomalaista mentaliteettia. Meri pohtii myös kansan mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Puhe siirtyy myös kirjallsuuden kääntämiseen ja elämän kokemukseen samankaltaisena kaikkialla maailmassa.

Nyt olen tekemässä jotain, mikä ei ole hyvää ja kaunista.― Veijo Meri esikoisromaanistaan

Omaa kirjoittamistyötään hän kuvaa halulla tietää. Hän ei siis kirjoita historiaa, koska hän tietää, mitä tapahtui. Kirjoittaminen myös synnyttää yhteyksiä, joiden olemassaolosta kirjoittaja ei tiennyt mitään. Omasta esikoisromaanistaan Meri sanoo, että hän oli alusta lähtien pyrkinyt kirjoittamaan itselleen vapautta. Toisinaan se jopa pelotti. Manillaköyden kohdalla hän tiedosti sen, että siitä voi tulla vaikeuksia, koska hän ei ollut nyt luomassa hyvää eikä kaunista.

Hämeessä ihmisistä sanottiin "se". Ainoastaan hienot rouvat sanoivat koiristaan "hän".― Veijo Meri se-pronomin käytöstä teksteissään.

Kieli voi olla kirjailijalle vaikea asia tai se on ainakin ollut koulussa. Tämän Meri tuntee omakohtaisesti, sillä hän jäi luokallee kieliopin takia. Hän mainitsee Setälän kieliopin, jota vihattiin kouluissa. Meri puolestaan sai kritiikkiä siitä, että hänen väitettiin tuoneen "se"-sanan kirjallisuuteen. Meri puolustautuu sanomalla, että Hämeessä ihmisistä sanottiin 'se'. Vain hienot rouvat sanoivat koiristaan 'hän'. Puhekieli on hänelle oikea kieli kirjoittamisessa. Kirjakieltä hän käyttää satiirisessa mielessä.

Lähteet: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4829; Hannes Sihvo & Risto Turunen: Veijo Meri. Täynnä liikettä, 1998, SKS

Veijo Meren teoksia

Ettei maa viheriöisi, novelleja (1954)
Manillaköysi, romaani (1957)
Peiliin piirretty nainen, romaani (1963)
Sotamies Jokisen vihkiloma, näytelmä (1965)
Kersantin poika, romaani (1971)
Aleksis Stenvallin elämä, kirjoitus (1973)
Jääkiekkoilijan kesä, romaani (1980)
Sanojen synty, tietokirja (1982)
Kevät kuin aamu, runoja (1987)
Pohjantähden alla, kirjoituksia (1999)

Lähde: Wikipedia: Veijo Meri

Veijo Meri – moderni sotakuvaaja

Veijo Meri on Suomen ensimmäisiä modernisteja. Hänen tuotantonsa on laaja ja hänet tunnetaan myös älykkönä ja akateemikkona.

Meri kirjoittaa historiasta ja sodasta, mutta hänen ihmisläheinen näkökulmansa erottaa hänet muista sotakuvaajista.

Veijo Meri (s. 1928) ammensi varhaisten teostensa aiheet sukunsa tarinoista ja omista kokemuksistaan sotilasperheen lapsena.

Esikoisteos Ettei maa viheriöisi (1954) on novellikokoelma, jonka aiheissa Meri palasi nälkävuosiin ja sota-aikaan. Kerronta oli hyvin kuvallista, jopa draamallista.

Meri oli aiemmin kirjoittanut paljon runoja, ja hänellä meni aikaa hyväksyä olevansa parempi proosan kuin lyriikan parissa.

Ensimmäinen romaani Manillaköysi (1957) on modernin proosan klassikko, joka on käännetty n. 20 kielelle. Teos yhdistää realististen tapahtumien kulun absurdeihin sattumiin, ja kertoo sodan mielettömyydestä aivan uudella tavalla.

Meri tunnetaan sotakuvaajana, mutta hänen sotansa ei ole niinkään veristä taistelua kuin tunnelmien ja tilanteiden välittämistä erikoisten ihmiskohtaloiden kautta.

Meri on tehnyt myös mittavan työn tutkiessaan suomen kielen etymologiaa ja Suomen historiaa. Hän on kirjoittanut elämäkertateoksia suomalaisista suurmiehistä kuten Aleksis Kivestä ja kunnostautunut myös draaman saralla.

Runoihin Meri palasi uudestaan 1980-luvulla.

Veijo Meri on yksi lukeneimmista suomalaisista kirjailijoista ja hän on ansioitunut myös kääntäjänä.

Teksti: Kaisa-Liisa Vähäsarja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto