Hyppää pääsisältöön

Veijo Meri - moderni sotakuvaaja

Veijo Meri on Suomen ensimmäisiä modernisteja. Hänen tuotantonsa on laaja ja hänet tunnetaan myös älykkönä ja akateemikkona.

Tietolaatikko

Teoksia:
Ettei maa viheriöisi, novelleja (1954)
Manillaköysi, romaani (1957)
Peiliin piirretty nainen, romaani (1963)
Sotamies Jokisen vihkiloma, näytelmä (1965)
Kersantin poika, romaani (1971)
Aleksis Stenvallin elämä, kirjoitus (1973)
Jääkiekkoilijan kesä, romaani (1980)
Sanojen synty, tietokirja (1982)
Kevät kuin aamu, runoja (1987)
Pohjantähden alla, kirjoituksia (1999)

Meri sai Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1973 romaanistaan Kersantin poika.

Meri kirjoittaa historiasta ja sodasta, mutta hänen ihmisläheinen näkökulmansa erottaa hänet muista sotakuvaajista.

Veijo Meri (s. 1928) ammensi varhaisten teostensa aiheet sukunsa tarinoista ja omista kokemuksistaan sotilasperheen lapsena.

Esikoisteos Ettei maa viheriöisi (1954) on novellikokoelma, jonka aiheissa Meri palasi nälkävuosiin ja sota-aikaan. Kerronta oli hyvin kuvallista, jopa draamallista.

Meri oli aiemmin kirjoittanut paljon runoja, ja hänellä meni aikaa hyväksyä olevansa parempi proosan kuin lyriikan parissa.

Ensimmäinen romaani Manillaköysi (1957) on modernin proosan klassikko, joka on käännetty n. 20 kielelle. Teos yhdistää realististen tapahtumien kulun absurdeihin sattumiin, ja kertoo sodan mielettömyydestä aivan uudella tavalla.

Meri tunnetaan sotakuvaajana, mutta hänen sotansa ei ole niinkään veristä taistelua kuin tunnelmien ja tilanteiden välittämistä erikoisten ihmiskohtaloiden kautta.

Meri on tehnyt myös mittavan työn tutkiessaan suomen kielen etymologiaa ja Suomen historiaa. Hän on kirjoittanut elämäkertateoksia suomalaisista suurmiehistä kuten Aleksis Kivestä ja kunnostautunut myös draaman saralla.

Runoihin Meri palasi uudestaan 1980-luvulla.

Veijo Meri on yksi lukeneimmista suomalaisista kirjailijoista ja hän on ansioitunut myös kääntäjänä.

Veijo Meren henkilökuva on katsottavissa kokonaisuudessaan Yle Areenasta heinäkuun 2015 loppuun asti.

Teksti: Kaisa-Liisa Vähäsarja

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto