Hyppää pääsisältöön

Maria Jotuni - sukupuolinormien ravistelija

Kirjailija Maria Jotuni
Kirjailija Maria Jotuni Maria Jotuni,kirjailijat

Maria Jotuni oli aikansa outolintu: näytelmäkirjailija ja aikansa radikaali. Hänen teoksiaan ja niiden aiheita pidettiin usein naiselle sopimattomina, vaikka toisaalta häntä arvostettiin mestarillisena kielenkäyttäjänä. Radion Kulttuurikahvila-ohjelmassa (2001) professori Irmeli Niemi arvioi Jotunia kirjailijana ja sanankäyttäjänä sekä valottaa Jotunin yksityiselämää.

Maria Jotunin (1880–1943) jälkinaturalistiset, napakat novellit ja näytelmät pelaavat piikittelyn ja epäkohtien esiin nostamisen varassa: rakkauskertomukset kertovat siitä, kuinka rakkautta ei ole.

Maria Jotuni

Maria (alk. Haggrèn) Jotuni syntyi Kuopiossa ja hänen perhetaustansa oli vaatimaton, mutta henkiset pyrkimykset olivat arvostettuja, joten kaikki lapset pääsivät kouluun. Ylioppilastutkinnon (1904) hän sai sukupuolensa vuoksi kirjoittaa erityisluvalla. Maria Jotuni opiskeli Helsingin yliopistossa taidehistoriaa ja historiaa.

Hän avioitui entisen opiskelutoverinsa kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen kanssa vuonna 1911 ja perheeseen syntyi kaksi poikaa.

Jotunin kirjallinen tuotanto alkoi näytelmillä, mutta 1920-luvulla Jotuni siirtyi romaanitaiteen pariin. Hän osallistui 1930-luvulla Otavan järjestämään kirjoituskilpailuun käsikirjoituksellaan Huojuva talo. Palkintoa se ei saanut ja romaani odotti julkaisuaan kaksikymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen

Lähteet: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2896. http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/klassikkogalleria/jotuni/

Jotunin kirjallinen ura alkoi novellistina, kun hän vuonna 1905 julkaisi esikoisteoksensa Suhteita. Vasta seuraava teos Rakkautta (1907) herätti kirjallisten piirien mielenkiinnon hyvässä ja pahassa.


Jotuni käsittelee rakkautta ja seksuaalisuutta aikansa naisille sopimattoman kaunistelemattomalla tavalla. Jotunin radikaaleista novelleista noussut kohu kiiri ulkomaille saakka ja ne käännettiin tanskalaisen kriitikon Georg Brandesin kehotuksesta pian ruotsiksi. 1910-luvulla Jotuni siirtyi novelleista näytelmiin. Teosten aiheet pysyivät yhä hieman riettaina ja feministisesti puhuttelevina, mutta mukaan astui myös uudenlainen huumori. Yleisö ei heti pitänyt Jotunin satiirisista komedioista, jotka nykyään ovat suomalaisen teatteritaiteen kestosuosikkeja.

Kun todellisuudessa tippuu tulitikku, Jotunin tekstissä kolahtaa halko.― Irmeli Niemi Jotunin tavasta liioitella.

Novellien, erikoisten dialogien ja näytelmien lisäksi Jotuni kirjoitti muutaman romaanin. Parhaiten Jotuni muistetaan 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen julkaistusta romaanista Huojuva talo (1963). Ilmestyessään teos oli sensaatio. Se ilmestyi aikana, jolloin feminismi nosti päätään. Se on kuvaus avioliitosta, jossa vallitsee porvariston hillitty kauhu. Jotunin perhepiiri on tulkinnut romaanin kuvaavan myös kirjailijan omaa avioliittoa kirjallisuudentutkijan Viljo Tarkiaisen kanssa.

Irmeli Niemi ei kuitenkaan usko, että teoksen avioliitto olisi verrattavissa aivan yksi yhteen kirjailijan oman avioliiton kanssa. Hän huomauttaa, että liioittelu ja todellisuudesta otettujen yksityiskohtien käyttö teoksissa olivat Jotunille tyypillisiä keinoja. Niemi on jo aiemmin todennut, että kun todellisuudessa tippuu tulitikku, Jotunin tekstissä kolahtaa halko.

Romaanissa kuvattu porvaristo ei ole Jotunin teksteissä tavanomaisin sosiaalinen viitekehys. Hänen teoksissaan kuvataan useimmiten huonompi-osaisten elämää. Irmeli Niemi kuitenkin huomauttaa, että Jotunin kuvaamien ihmisten sosiaalinen kenttä nousee ja laajenee hänen oman elämänsä myötä. Nuoruusvuosien teksteissä kuvauksen kohteena yleensä on ollut maaseudun asukkaat mutta myöhemmin kirjalliset henkilöt ovat usein kaupunkilaisia ja keskiluokan edustajia.

Jotuni sai Aleksis Kivi -palkinnon vuonna 1938. Palkintoa on pidetty kirjailijalle suurimpana kunnianosoituksena, jota tuohon aikaan saattoi saada.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto