Hyppää pääsisältöön

Maria Jotuni - sukupuolinormien ravistelija

Maria Jotuni oli aikansa outolintu: näytelmäkirjailija ja aikansa radikaali. Hänen teoksiaan ja niiden aiheita pidettiin usein naiselle sopimattomina, vaikka toisaalta häntä arvostettiin mestarillisena kielenkäyttäjänä. Radion Kulttuurikahvila-ohjelmassa (2001) professori Irmeli Niemi arvioi Jotunia kirjailijana ja sanankäyttäjänä sekä valottaa Jotunin yksityiselämää.

Maria Jotunin (1880–1943) jälkinaturalistiset, napakat novellit ja näytelmät pelaavat piikittelyn ja epäkohtien esiin nostamisen varassa: rakkauskertomukset kertovat siitä, kuinka rakkautta ei ole. Jotunin kirjallinen ura alkoi novellistina, kun hän vuonna 1905 julkaisi esikoisteoksensa Suhteita. Vasta seuraava teos Rakkautta (1907) herätti kirjallisten piirien mielenkiinnon hyvässä ja pahassa.

Jotuni käsittelee rakkautta ja seksuaalisuutta aikansa naisille sopimattoman kaunistelemattomalla tavalla. Jotunin radikaaleista novelleista noussut kohu kiiri ulkomaille saakka ja ne käännettiin tanskalaisen kriitikon Georg Brandesin kehotuksesta pian ruotsiksi. 1910-luvulla Jotuni siirtyi novelleista näytelmiin. Teosten aiheet pysyivät yhä hieman riettaina ja feministisesti puhuttelevina, mutta mukaan astui myös uudenlainen huumori. Yleisö ei heti pitänyt Jotunin satiirisista komedioista, jotka nykyään ovat suomalaisen teatteritaiteen kestosuosikkeja.

Novellien, erikoisten dialogien ja näytelmien lisäksi Jotuni kirjoitti muutaman romaanin. Parhaiten Jotuni muistetaan 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen julkaistusta romaanista Huojuva talo (1963). Ilmestyessään teos oli sensaatio. Se on kuvaus avioliitosta, jossa vallitsee porvariston hillitty kauhu. Jotunin perhepiiri on tulkinnut romaanin kuvaavan myös kirjailijan omaa avioliittoa kirjallisuudentutkijan Viljo Tarkiaisen kanssa.

Romaanissa kuvattu porvaristo ei ole Jotunin teksteissä tavanomaisin sosiaalinen viitekehys. Hänen teoksissaan kuvataan useimmiten huonompi-osaisten elämää. Irmeli Niemi kuitenkin huomauttaa, että Jotunin kuvaamien ihmisten sosiaalinen kenttä nousee ja laajenee hänen oman elämänsä myötä. Nuoruusvuosien teksteissä kuvauksen kohteena yleensä on ollut maaseudun asukkaat mutta myöhemmin kirjalliset henkilöt ovat usein kaupunkilaisia ja keskiluokan edustajia.

Jotuni sai Aleksis Kivi -palkinnon vuonna 1938. Palkintoa on pidetty kirjailijalle suurimpana kunnianosoituksena, jota tuohon aikaan saattoi saada.

Tietolaatikko

Maria Jotunin teokset

Suhteita: Harjoitelmia, Otava, 1905
Rakkautta, Yrjö Weilin, 1907
Arkielämää, Agricola, 1909
Vanha koti: kolminäytöksinen näytelmä, Agricola, 1910
Kun on tunteet, Kirja, 1913
Martinin rikos, Otava, 1914
Miehen kylkiluu: 3-näytöksinen huvinäytelmä, Kirja, 1914
Musta härkä, WS, 1915
Savu-uhri: 3-näytöksinen huvinäytelmä, WS, 1915
Kultainen vasikka: 3-näytöksinen huvinäytelmä, WS, 1918
Jussi ja Lassi, WS, 1921
Tohvelisankarin rouva: 3-näytöksinen huvinäytelmä, Otava, 1924
Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja, Otava, 1924
Avonainen lipas, Otava, 1929
Olen syyllinen: 3-näytöksinen murhenäytelmä, Otava, 1929
Kootut teokset, Otava, 1930
Kurdin prinssi: 3-näytöksinen farssikomedia, Otava, 1932
Vaeltaja, Otava, 1933
Jouluyö korvessa, Otava, 1946
Klaus, Louhikon herra: 3-näytöksinen näytelmä, Otava, 1946
Norsunluinen laulu: novelleja ja katkelmia, Otava, 1947
Jäähyväiset: mielikuvia ja mietelmiä kirjailijan jäämistöstä, Otava, 1949
Valitut teokset, Otava, 1954
Maria Jotunin aforismit, Otava, 1959
Maria Jotunin ihmisiä: valikoima novelleja, Otava, 1959
Rakkautta: novelleja, Otava, 1961
Huojuva talo: romaani, Otava, 1963
Neekeri tulee: pieni näytelmä lapsille, Otava, 1963
Äiti ja poika, Otava, 1965
Evakuoidut: palvelustytön romaani, Otava, 1966
Valitut teokset, Otava, 1969
Novelleja, Otava, 1974
Novelleja ja muuta proosaa, Otava, 1980
Näytelmät, Otava, 1981
Intohimo ihmiseen: aforismeja kokoelmista Avonainen lipas, Vaeltaja, Jäähyväiset, Otava, 2000


Lisää ohjelmasta

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto