Hyppää pääsisältöön

Minna Canth – realisti ja naisasianainen

Minna Canth oli aikansa tärkeimpiä kirjailijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hänen elämäntyönsä on vaikuttanut Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi. Radio-ohjelmassa (1997) pohditaan Canthin kaunokirjallisten teosten vaikutusta ja merkitystä sekä sitä, miten aikalaiset ottivat ne vastaan. Artikkelissa on myös otteita ohjelmasta Minna Canthin kirjeitä Lucina Hagmanille (1975).

Kuopiolainen kirjailija ja liikenainen Minna Canth (1844–1897) oli rohkea heikkojen puolestapuhuja ja epäkohtien kärkäs esiintuoja, joka puolusti naisia ja köyhiä sekä teoksissaan että käytännössä.

Canthin näytelmät edustavat tyylipuhdasta realismia ja niiden aiheet ovat selkeän osoittelevia ja kantaaottavia. Kirjailija halusi ennen kaikkea kuvata todellisuutta. Konservatiivisille piireille totuus ja totuudellisuus olivat myös tärkeitä arvoja. Yhteisymmärrys kuitenkin oli näennäistä. Kun Canth kuvasi novellissaan Salakari (1887) naisen tekemää aviorikosta, konservatiivit teilasivat teoksen, koska se ei ollut totta. Minna Canthin teosten aikalaisvastaanotosta väitellyt Leeni Tiirakari sanoi radio-ohjelmassa, että konservatiivien mielestä realistit esittivät sellaisia epäkohtia, joita ei ollut olemassakaan. Tällaisten keksittyjen epäkohtien esiinnostaminen tavallaan lietsoi niiden syntymistä, Tiirakari totesi. Samantapainen vastaanotto toistui myös Köyhää kansaa -novellin (1886) kohdalla. Konservatiivien mielestä köyhän työläisäidin suuret tunteet kuolevan lapsensa äärellä eivät ole todellisia, sillä senkaltaisiin tunteisiin pystytään vain "hienostonaisten salongeissa".

Canth joutui aikalaistensa tulilinjalle, koska hän oli täysin riippumaton nainen.― Tutkija Leeni Tiirakari Canthiin kohdistuvasta syrjinnästä.

Kirjailijan sukupuoli näkyi myös hänen teostensa vastaanotossa. Tiirakarin mukaan aikaisarvioissa nainen ei voi kirjoittaa aviorikoksesta tai hän ei voi tietää löyhästä moraalista tai elämän laitapuolesta, jollaisesta Canth kirjoittaa muun muassa Kauppa-Lopossa (1889). Lisäksi hän kohahdutti aikaisiaan kuvaamalla novellissaan Hanna (1886), nimihenkilön sulhasen paluuta bordellista, ja kuinka "kuola virtasi hänen suupielestään." Papisto erityisesti kiivastui Canthin teoksien aiheista. Heidän mukaansa oli mahdotonta, että nainen kirjoitti epäillyttävistä aiheista.

Tiirakarin mielestä Canth joutui tulilinjalle kuitenkin ennen kaikkea siksi, että hän täysin riippumaton nainen. Leskeksi jäätyään hän alkoi hoitaa isältään jääneitä liiketoimia Kuopiossa. Nämä toimet alkoivatkin menestyä taloudellisesti niin hyvin, että Canth elätti itsensä ja lastensa lisäksi myös äitinsä ja veljensä sekä kykeni tarjoamaan elantoa koko joukolle apulaisia. Taloudellinen riippumattomuus mahdollisti myös kirjallisen riippumattomuuden. Tutkijan mukaan tämä raivostutti muun muassa vanhoja fennomaaneja kuten Kuopion piispa Gustaf Johanssonia, Yrjö Sakari Yrjö-Koskista ja Agathon Meurmania. Naislukijat useimmiten olivat ihastuneita Canthin teksteihin.

Kirjallisuuden toivottiin vaikuttavan naisten koulutukseen ja tasa-arvoon.― Leeni Tiirakari Canthin teosten vastaanotosta

Naisyhdistysten toiminnan päätavoite 1800-luvulla oli saada naisille niin kunnallinen kuin valtiollinenkin äänioikeus. Ensimmäinen toteutuikin, jos oli manttaaliin pantua maaomaisuutta. Manttaali oli veroyksikkö, jonka pohjalta laskettiin maatilojen verotus. Canthin kirjoitusten puolestaan toivottiin vaikuttavan naisten koulutukseen ja tasa-arvoon, Tiirakari totesi. Esimerkiksi novellissa Salakari naisen tekemän aviorikoksen katsottiin johtuvan naisen puutteellisesta koulutuksesta. Novellin päähenkilö kun luki realistisia romaaneja, jotka viekottelivat pahoille teille tähdellisemmän tekemisen puuttuessa. Samaan kiinnitti myös huomiota naisliikkeen pioneeri Lucina Hagman kirjeessään Canthille. Hagman kirjoitti, että Canthin näytelmässä Sylvi (1892) oli naisasia hienosti esillä. Näytelmän päähenkilö nuori tyttö joutuu avioitumaan vanhemman miehen kanssa. Hagmanin mielestä näytelmä voisi edistää naimaiän korotusvaatimuksia sekä naisten koulutusta, jotta "heillä olisi kotonaan kunnon tekemistä eikä vain perheen hoitoa." Canth itsekään ei pitänyt sitä hyvänä suuntauksena.

Canthin teosten muotokieli oli aikalaisille uutta ja outoa. Se oli yksi syy, miksi niin monet ottivat hänet erilaisten yhteiskunnallisten suuntausten äänitorveksi. Häntä pidettiin poliittisena kirjailijana niin työväenaatteen kuin nuorsuomalaisuudenkin kannalta. Toisille Canth oli uskonnollinen kirjailija, toisille ateisti: Naisasialiike otti Minna Canthin omaksi äänekseen, kun taas joillekin realismi oli esteettinen suuntaus ja siksi Canthia ihailtiin uuden tyylin kirjailijana.

Anja Pohjola esittää monologina Minna Canthin Lucina Hagmanille kirjoittamia kirjeitä.

Lucina Hagman (1853–1946) oli suomalainen koulunjohtaja, naisasialiikkeen pioneeri ja nuorsuomalainen poliitikko, joka valittiin yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan. Canth ja Hagman tutustuivat toisiinsa Jyväskylän seminaarissa, jossa he opiskelivat yhtä aikaa 1870-luvulla.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?