Hyppää pääsisältöön

Maailmanloppu alkaa eskimokylästä

Ylen kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen kävi kesällä 2007 Alaskassa eskimokylässä, joka oli jo osaksi huuhtoutunut mereen ilmastonmuutoksen takia. Alaskan-matkalta ovat myös jutut USA:n ohjustorjuntatukikohdasta, kaivos- ja öljynetsintähankkeista sekä metsästäjien ja turistien eripurasta.

Mika Mäkeläisen Alaskaa käsittelevät uutisjutut julkaistiin myös Yle Uutisten nettisivuilla 2007 taustajutun yhteydessä. Ohessa Mäkeläisen tausta-artikkelin teksti ilmastonmuutoksen vaikutuksista eskimokylässä.

Mereltä vyöryvä hyinen usva peittää kiitoradan. Pärinä kuuluu, mutta mitään ei näy. Pienkone yrittää turhaan laskeutua Shishmarefin eskimokylään jo kolmatta kertaa. Mönkijän kahvassa saattajat naureskelevat hyväntahtoisesti - ei täältä noin vain pääse pois. Palaamme siis vielä yhdeksi yöksi takaisin kylään, josta puolet on jo huuhtoutunut mereen.

Majapaikkani on paikallisen pelastuslaitoksen lattia. Hätäkeskuksen radiopuhelin rätisee yötä myöten, sillä lähes kaikki kylän miehet ovat lähteneet pyytämään partahylkeitä, eikä perinneammatti ole aivan vaaraton.

Vain kolme viikkoa ennen vierailuani Shishmarefissa 24-vuotias mies hukkui, kun moottorikelkka vajosi jäihin. Tuoreimmat säätiedot kannattaa siis kertoa kaikille. Kylän vanhimmat puistelevat päitään huolestuneina. Ennen vanhaan tiedettiin, milloin jäällä voi liikkua. Nykyisin sää oikkuilee, jäät lähtevät ja tulevat miten sattuu.

Myös myrskyt murjovat kylää entistä kiivaammin, ja eroosio on nopeutunut. Jos kohdalle ei satu voimakkaita myrskyjä, eroosio vie maata metrin vuodessa. Suurimpien myrskyjen aikaan Tshuktshien meri on kuitenkin vallannut kerralla jopa 40 metriä lisää hiekkadyynille rakennetusta kylästä.

Kyläläisten ja monien tutkijoiden mielestä syynä on ilmastonmuutos. Eroosion takia Shishmarefin eskimokylän talot romahtavat mereen, yksi toisensa jälkeen.

Tähänastiset aallonmurtajat ovat tuhoutuneet, uutta ja erilaista suojavallia suunnitellaan armeijan voimin ennen syysmyrskyjä. Se on vain viivytystaistelua, sillä meri pyyhkii lähivuosina vääjäämättä loputkin kylästä, ja asukkaista tulee Yhdysvaltain ensimmäisiä ilmastopakolaisia.

Kylä ei odota kuolemaa toimettomana. Viisi vuotta sitten enemmistö reilusta 500 kyläläisestä päätti äänestämällä, että kylä on rakennettava uudestaan turvallisempaan paikkaan, suojaisan lahden rannalle, kauas tyrskyistä.

Hankkeessa on yksi pieni pulma: muuton hinnaksi on arvioitu 135 miljoonaa euroa, eivätkä sen paremmin Yhdysvaltain liittovaltio kuin Alaskan osavaltiokaan suostu pakkomuuton maksajiksi.

Muuttoa odotellessa kylä on jäänyt hunningolle. Vesi- ja viemäriverkko on romahtanut, eikä kukaan halua enää korjata sitä. Aamutoimiin kuuluu yöastian tyhjentäminen. Jätevedet viskataan suoraan ikkunasta ulos. Talojen pihoilta löytyy kasoittain ruostuneita mönkijöitä ja moottorikelkkoja. Asukkaat häpeävät rappiota, eivätkä halua TV-kameraa sisätiloihin.

Ulkopuolisista on täällä kirjavia kokemuksia. Toimittajia ja päättäjiä ramppaa pikavisiitillä, mutta maailmaa ei inupiaq-eskimokylän kohtalo tunnu liikuttavan ainakaan niin paljoa, että muuttoavustusta irtoaisi.

Luterilainen kirkko on lähettänyt kylään papin, joka vaihtuu taajaan, sillä seurakunta ei ole niitä helpoimpia. Jumalanpalveluksessa kyllä käy väkeä, sillä ainoa arktiselta säältä suojassa harjoitettava kilpaileva huvitus on bingo viitenä iltana viikossa.

Alaskan osavaltio taas on lähettänyt napapiirille ulkopuolisen lainvalvojan, jota eskimot halveksivat. Hänen tärkein tehtävänsä on syynätä, ettei kylään salakuljeteta lentokoneella viinaa. Kuivassa kylässä pimeä pullo maksaa 200 euroa, lähes 20 kertaa enemmän kuin lähimmässä kaupungissa, 3800 asukkaan Nomessa.

Shishmarefista Nomeen on linnuntietä 200 kilometriä. Mutta myös Nome on lentokoneiden varassa toimiva sivilisaation saareke tundran keskellä. Alaskan asfaltoidulle tieverkolle on Shishmarefista matkaa 800 kilometriä, vasta sen varrelta löytyvät astetta suuremmat kaupungit.

Niihin kyläläiset voivat joutua hajaantumaan, jos Shishmarefin siirrolle ei löydy rahoittajaa. Jos kylää ei rakenneta uudelleen, eskimoiden perinteinen, omavaraistalouteen perustuva elämäntapa katoaa. Kalastus, hylkeenpyynti ja metsästys eivät elätä kaupungissa.

Teksti: Mika Mäkeläinen

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto