Hyppää pääsisältöön

Peer Günt lavalla

Kouvolan perusjytääjät voittavat rockyhtyeiden SM-kilpailun vuonna 1984 ja ottavat työvoiton Tavastian yleisöstä helmikuussa 1985. Tampereen yo-talolla 1988 on paikalla jo uskollinen faniyleisö.

Tietolaatikko

Rock-SM 1984 sijoitukset: 1) Peer Günt (Kouvola), 2) Kolmas Nainen (Alavus), 3) Keba (Helsinki).
Rock SM 1984 finaali järjestettiin 17.11. Helsingin Messukeskuksessa.

I Don´t Wanna Be a Rock´n Roll Star. Säv. ja san. Timo Nikki. Levytetty 1985.

Street 69. Säv. ja san. Timo Nikki. Levytetty 1985.

Train Train. Säv. ja san. Timo Nikki. Levytetty 1985.

Bad boys are here. Säv. T. Nikki, T. Kettula ja T. Erkinharju. San. T. Nikki. Sov. Peer Günt. Levytetty 1986.

Backseat. Säv. T. Nikki, T. Kettula ja T. Erkinharju. San. T. Nikki. Sov. Peer Günt. Levytetty 1986.

1980-luvun lopulla Peer Günt nousi johtavaan asemaan kotimaisen englanninkielisen hardrockin edustajana.

Rock-SM:ssä vuonna 1984 Kouvolan pojat ihmettelivät ääneen, että oikea rockbändikin voi viedä ykkössijan rockin Suomen mestaruuskilpailussa.

Toteamuksen takana oli aikaisempien SM-kisojen osakseen saama kritiikki. Monien mielestä "merkilliset erikoisuudentavoittelijat" olivat päässeet liikaa esille suoran rock and rollin kustannuksella.

Yhä edelleen keikkaileva Peer Günt perustettiin jo vuonna 1976. Kitaristi Timo Nikki on ainoa alkuperäisjäsen bändissä, jonka kokoonpano ehti muuttua ennen SM-kisoja moneen kertaan.

Rock-SM-tapahtumassa Peer Güntin rumpalina oli "Twist Twist" Erkinharju ja basistina "Tsöötz" Kettula. Tällä miehityksellä bändi toimi vuoteen 2005 asti.

Rockin SM-kisoista 1984 tapahtumien selostuksen jälkeen toimittaja juontaa sisään Peer Güntin "perusjytää": I Don't Wanna Be a Rock'n'Roll Star. Seuraavalta vuodelta nähdään Tavastialla taltioidut Street 69 ja Train Train. Tampereen yo-talon keikalta keväältä 1988 kuullaan bändin tunnetuimmat hitit Bad Boys Are Here ja Backseat.

SM-voitto toi uusia esiintymismahdollisuuksia, mutta jokainen keikka oli yhä työvoitto, Nikki sanoo haastattelussa vuonna 1985.

Teksti: Jukka Lindfors ja Elina Yli-Ojanperä

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto