Hyppää pääsisältöön

Näennäisyrittäjyyttä isäntien ja eläkepommin varjossa

MOT-ohjelma kiersi pakkoyrittäjyyden hylänneen rekkakuskin matkassa ja meni metsään kuulemaan pihkahousuista toimitusjohtajaa. MOT:n mukaan vuonna 2007 monet ulkoistetut työntekijät joutuivat näennäisyrittäjiksi, joilla oli vain yksi asiakas: entinen työnantaja. Silminnäkijä-ohjelma kysyi vuonna 2013, kyteekö pakkoyrittäjyydessä tulevaisuuden eläkepommi. Uuden ajan torppareiksi olivat nyt joutuneet mm. av-kääntäjät.

Huhtikuussa 2007 lähetetyn MOT-ohjelman mukaan yritykset pyrkivät kiertämään työnantajavelvoitteitaan siirtämällä työntekijöitä alihankkijoiksi. Työntekijät ulkoistettiin usein irtisanomisen uhalla. Alihankkijaksi joutunut työntekijä ei kuitenkaan ollut aito yrittäjä, vaan sidoksissa entiseen työnantajaansa.

Ohjelman kuorma-autonkuljettaja ei pitänyt yrittäjyyttä eli entiselle työnantajalleen alihankkijaksi ryhtymistä kannattavana. Yrittäjähenkisyyttä ei kysytty, kun työntekijä ulkoistettiin alihankkijaksi. Niin sanottuja pakkoyrittäjiä oli kyselytutkimusten mukaan viitisentoista prosenttia Suomen yrittäjistä, eli kymmeniä tuhansia. Yhteen toimeksiantajaan sidoksissa olevia yksinyrittäjiä löytyi erityisesti kiinteistönhoitajista, parturi-kampaajista ja ravintoloiden vahtimestareista.

MOT:n mukaan keväällä 2007 Suomessa oli enemmän yrittäjiä kuin koskaan aikaisemmin, jos maatalousyrittäjiä ei laskettu. Noin 230 000 yrittäjästä suurin osa, noin 60 prosenttia, oli yksinyrittäjiä, jotka eivät itsensä lisäksi työllistäneet muita. Erityisesti näiden yksinyrittäjien määrä oli lisääntynyt.

Tehdessään MOT-juttua alihankkijoiksi ulkoistetuista työntekijöistä Riikka Kaihovaara törmäsi hiljaisuuden muuriin. Kaihovaara tavoitti muutamia kovia kokeneita alihankkijoita, joista kukaan ei kuitenkaan halunnut tulla haastateltavaksi – edes anonyymina.

Viisi vuotta myöhemmin Silminnäkijä-ohjelman toimittaja Ami Assulin lähti etsimään tätä hiljaista kansanosaa, josta tutkijat puhuvat niin mielellään, mutta jotka harvoin haluavat tulla esiin itse. Heitä löytyi monelta alalta, mutta vain harva halusi puhua tilanteestaan julkisesti. Pakkoyrittäjyyteen oli päätynyt mm. myyjiä, metsureita, autonkuljettajia, av-kääntäjiä, kodinhoitajia, rakentajia ja mediatyöläisiä.

Tuleeko nykyajan torppareista tulevaisuuden eläkepommi? kysyi Silminnäkijä maaliskuussa 2013. – Yrittäjillä ei kerry sellaista eläketurvaa, joilla he pystyisivät turvaamaan vanhuutensa päivät, totesi metsuri ja Puuliiton hallituksen jäsen Lasse Vertanen.

"Mutta töitä on pakko tehdä, jotta saisin raavittua kokoon edes 1600 euron kuukausiansiot. Kun näistä vähentää asuntolainat, opintolainat, tarhamaksut, sähkö- ja vesilaskut, lasten vaatteet ja harrastukset ,niin käteen jää kuukaudessa noin 200 euroa. Eläkettä voin maksaa itselleni minimimäärään, ja jos jatkan samaa rataa, saan eläkkeelle siirtyessäni ruhtinaalliset 500 euroa kuukaudessa." kommentoi Silminnäkijälle yrittäjyysloukussa elänyt 39-vuotias nainen.

Teksti: MOT, Silminnäkijä ja Elina Yli-Ojanperä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto