Hyppää pääsisältöön

Maailmanpyörä: Isäni, Valo

Keski-Venäjällä Sarovin suljetussa kaupungissa asuva Galina Ivanova-Ahola muistelee, kuinka hän tapasi isänsä taitelija ja humanisti Aleksanteri Ahola-Valon 60 vuoden eron jälkeen.

Galina Ivanova-Aholan isä oli suomalainen Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997), joka eli lapsuutensa tsaarin ajan Venäjällä ja nuoruutensa Neuvostoliitossa.

Kuvataiteilijana, arkkitehtina, kirjailijana ja itseoppineena filosofina tunnetuksi tullut Ahola-Valo asui Ruotsissa lähes 40 vuotta. Suomeen hän muutti vuonna 1980.

Galinan ja hänen isänsä tiet erkanivat vuonna 1933, jolloin Ahola-Valo karkotettiin Neuvostoliitosta.

Kuusi vuosikymmentä isä ja tytär elivät toisistaan tietämättä. Galinan äiti kertoi tyttärelleen vasta kuolinvuoteellaan, että hänen isänsä on suomalainen taitelija Aleksanteri Ahola-Valo. Äiti uskoi Aleksanterin kuolleen jo 30-luvun lopulla.

Neuvostoliiton televisiossa näytettiin vuonna 1990 ohjelmaa Hämeenlinnasta Aleksanteri Ahola-Valon 90-vuotispäiviltä. Lähetyksen näki taiteilija Galina Ivanova - ja hän tunnisti isänsä. Siltä istumalta Galina soitti Moskovan televisioon ja pyysi kertomaan terveiset isälleen.

Suurten ponnistelujen jälkeen Galina ja 90-vuotias isä vihdoin tapasivat Viipurissa. Tapaaminen oli jännitystä täynnä.

Galina ihmettelee ohjelmassa, että vaikka he eivät olleet isänsä kanssa nähneet kuuteen vuosikymmeneen ja olivat eläneet ihan eri maailmoissa, he olivat tehneet ihan samoja asioita. - Pidimme samoista väreistä, samasta taidetekniikasta ja meillä oli samanlainen suhtautuminen elämään.

Tämä on ihmetyttänyt Galinaa niin paljon, että hän on varma näiden asioiden olevan ihmisen geeneissä.

Sarovin kaupunki, joka on ollut ydintutkimuskeskus ja siksi suljettu, on pikku hiljaa avautunut ulkopuolisille. Aleksanteri Ahola-Valo oli ensimmäinen ulkomaalainen yksityinen vieras kaupungissa. Hän ehti vierailla tyttärensä luona Viipurin tapaamisen jälkeen vuonna 1993 ja tytär Galinakin pääsi käymään Suomessa.

Teksti: Tuulikki Hakkarainen