Hyppää pääsisältöön

Eero Raittiselle blues ja rock olivat samaa tavaraa eri tempossa

Veljespari Raittisen nuorempi puolisko oli suomibluesin varhaisvuosien väkevimpiä laulajia. Duo Eero & Hille esiintyi tamperelaispubissa vuonna 1976.

Tietolaatikko

Blue Prelude. Bishop, Joe (säv, san). Jenkins, Gordon (säv, san).
Matchbox. Carl Perkins (säv, san). Levytetty 1976.

Eero Raittinen aloitti keikkailun veljensä Jussin kanssa rock'n'rollin merkeissä jo 15-vuotiaana. 1960-luvulla yhteistyö jatkui Boys-yhtyeessä.

"Mä olen aina pitänyt rockista ja tuskin mä siihen koskaan kyllästyn", hän sanoo Ossi Walliuksen haastattelussa vuonna 1972. Rockiin ei Eerosta suomen kieli kovin hyvin sopinut, mutta 1960-luvun lopulla hän alkoi niittää suosiota myös suomeksi laulavana sooloartistina. Vanha holvikirkko (1968) ja Toivotaan toivotaan (1971) olivat hänen suurimpia menestyksiään.

Vuonna 1969 syntyi ensimmäinen sooloalbumi Eeron elpee, joka iskelmien sijasta täyttyi laulajan rakastamalla bluesmateriaalilla.
Bluesilla ja rockilla ei ollut hänelle mitään eroa. Blueskappaleet olivat vain yleensä hitaampia, ja "kun tulee nopeata bluesia, sitä voi kutsua rockiksi".

The Boysin riveihin Eero palasi vuonna 1971. Tuolloin ei keikoilla enää entiseen tapaan tarvinnut soittaa tangoja, koska nuorempi lavayleisö piti samasta musiikista kuin bändikin.

Radiohaastattelua seuranneina vuosina Eero jätti Boysin toistamiseen esiintyen Tasavallan Presidentin solistina ja omien kokoonpanojensa kanssa.

1970-luvun puolivälissä syntyi Raittisen ja pianisti Hillel Tokazierin duo, joka levytti Hi-Hat-merkille albumillisen vanhaa rhythm & bluesia. Heidän juureva esityksensä on tallennettu tamperelaisessa Salhojankadun Pubissa.

Teksti: Jukka Lindfors

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto