Reijo Perälä
Yle
Sotien seurauksena lähes puoli miljoonaa suomalaista menetti kotinsa. Sotakorvausten maksamisen lisäksi siirtoväen asuttaminen oli Suomen jälleenrakentamisen suurimpia haasteita.
Sodassa menetettyjen alueiden väestö, joista valtaosa oli karjalaisia, oli asutettava nopeasti uudestaan. Tätä varten säädettiin vuonna 1945 maanhankintalaki.
Koska suurin osa siirtoväestä oli maatalousväestöä, siirtoväkeä varten perustettiin uusia maatiloja.
Uusiin tiloihin otettiin maata erityisesti valtiolta, kunnilta ja seurakunnilta. Valtaosa maasta pakkolunastettiin kuitenkin maanviljelijöiltä.
Ruotsinkieliset alueet saivat erityiskohtelun, koska kuntien kielisuhteita ei haluttu muuttaa. Tämä taas katkeroitti suomenkielistä väestöä.
Siirtolaisia asutettiin eniten Etelä- ja Keski-Suomeen. Itä- ja Pohjois-Suomen raivaamattomiin korpiin perustettiin myös ns. kylmiä tiloja.
Muutaman hehtaarin pientilat eivät riittäneet antamaan elantoa, joten pientilojen omistajien oli usein pakko turvautua sivuansioihin, kuten metsätöihin. 1960-luvun rakennemuutoksen seurauksena suurin osa näistä tiloista autioitui elinkelvottomana.
